Maanantaina, kesäkuun viimeisenä päivänä, vuokrasimme pyörät ja lähdimme Fårön saarelle polkemaan. Lautta saareen lähtee aivan satamamme vierestä. Jarmo luuli lähteneensä kevyelle muutaman kilometrin retkelle, joten hieman hän yllättyi, kun jonkin aikaa poljettuaan kuuli, että kohteeseen, venenaapureiden kehumaan ruokapaikkaan, on 17 kilometriä ja sama tietysti takaisin. Saari oli kaunis, näkemisen arvoinen siis, ja liikunta teki hyvää.
Tiistaiaamuna irrotimme köydet. Meri oli peilityyni Gotlannin pääsaaren ja Fårön välisessä salmessa. Tuuleton sää jatkui avomerelläkin. Ajelimme moottorilla kaikessa rauhassa. Muita veneilijöitäkään ei näkynyt, ainoastaa kolme hyljettä tuli peräjälkeen meitä vastaan. Minnekähän ne olivat menossa?
Vähitellen tuuli virisi ja pääsimme purjehtimaan. Raskaan ylityksen jälkeen palasi taas mieleen, mikä tässä hommassa viehättää. Mukavaa purjehdusta kesti aikansa, sitten tuuli heikkeni vähitellen, ja käynnistimme moottorin.
Visbyn satamaan tulo oli vähän jännittävää ainakin toinen meistä ajatteli niin. Sataman pääallas on perinteisesti tupaten täynnä käsittämättömän suuria ja kalliita veneitä, kauempana aallonmurtajalla tai Fiskehamnissa voi olla vapaita paikkoja. Samoissa altaissa ovat myös risteilijöiden laiturit, joten niiden lähdöt ja tulot tuovat oman jännityksensä. Meillä oli pieni aavistus, että Visbyssä on jokin tapahtumaviikko menossa, ja se lisäsi epävarmuutta siitä, mahdummeko sekaan. Kun sitten pyörimme satama-altaassa näkemättä yhtään vapaata paikkaa, opaspoika pörähti kumiveneellä viereen. Fiskehamnin suunnasta lähti juuri vene, ja poika meni selvittämään, miltä paikalta. Ajelimme hissukseen perässä. Viimein perimmäisen laiturin perimmäisessä kolkassa poika osoitti meille paikkaa toisen veneen kyljessä. Se olikin ensimmäinen kerta, kun kiinnitymme toiseen veneeseen. Homma meni hyvin ja olimme tyytyväisiä, kun paikka löytyi.
Eeva lähti sitten etsimään satamakonttoria. Yksi officen näköinen tulikin vastaan - sisään siis, ja toiseen kerrokseen asti. Sepä olikin sitten ihan jokin virallinen Port Office isoille laivoille, joten Eeva jatkoi vähin äänin matkaa. Satama-alueella oli karnevaalitunnelma. Rannikkovartioston laiva esitteli tilojaan, sotilassoittokunta viritteli soittimiaan, puheita pidettiin, yhdessä kojussa moukaroitiin henkilöautoa, rokki soi. Pienveneiden vastaanottotoimisto löytyi satama-altaan toisesta ääripäästä. Asiat tulivat hoidettua ja samalla selvisi, että Visbyssä oli menossa Almedalen eli viikko, jolloin eri puolueiden poliitikot tulevat paikalle kampanjoimaan. Tällä kertaa tapahtuma on ollut erityisen suuri, koska nyt on Ruotsissa vaalivuosi. Ja kyllä sitä humua riittikin pitkin Visbytä. Illan tullen puolueväki näytti vetäytyvän yksityistilaisuuksiin varta vasten rakennettuihin tiloihin ja sisäpihoille, mutta kyllä väkeä riitti kaduillekin ja ravintoloihin. Meitä alkoi väsy painaa ja menimme aikaisin nukkumaan. Yöllä veneemme kylkeen tuli vielä yksi vene.
Tiistaiaamuna irrotimme köydet. Meri oli peilityyni Gotlannin pääsaaren ja Fårön välisessä salmessa. Tuuleton sää jatkui avomerelläkin. Ajelimme moottorilla kaikessa rauhassa. Muita veneilijöitäkään ei näkynyt, ainoastaa kolme hyljettä tuli peräjälkeen meitä vastaan. Minnekähän ne olivat menossa?
Se on hylje.
Vähitellen tuuli virisi ja pääsimme purjehtimaan. Raskaan ylityksen jälkeen palasi taas mieleen, mikä tässä hommassa viehättää. Mukavaa purjehdusta kesti aikansa, sitten tuuli heikkeni vähitellen, ja käynnistimme moottorin.
Visbyn satamaan tulo oli vähän jännittävää ainakin toinen meistä ajatteli niin. Sataman pääallas on perinteisesti tupaten täynnä käsittämättömän suuria ja kalliita veneitä, kauempana aallonmurtajalla tai Fiskehamnissa voi olla vapaita paikkoja. Samoissa altaissa ovat myös risteilijöiden laiturit, joten niiden lähdöt ja tulot tuovat oman jännityksensä. Meillä oli pieni aavistus, että Visbyssä on jokin tapahtumaviikko menossa, ja se lisäsi epävarmuutta siitä, mahdummeko sekaan. Kun sitten pyörimme satama-altaassa näkemättä yhtään vapaata paikkaa, opaspoika pörähti kumiveneellä viereen. Fiskehamnin suunnasta lähti juuri vene, ja poika meni selvittämään, miltä paikalta. Ajelimme hissukseen perässä. Viimein perimmäisen laiturin perimmäisessä kolkassa poika osoitti meille paikkaa toisen veneen kyljessä. Se olikin ensimmäinen kerta, kun kiinnitymme toiseen veneeseen. Homma meni hyvin ja olimme tyytyväisiä, kun paikka löytyi.
Eeva lähti sitten etsimään satamakonttoria. Yksi officen näköinen tulikin vastaan - sisään siis, ja toiseen kerrokseen asti. Sepä olikin sitten ihan jokin virallinen Port Office isoille laivoille, joten Eeva jatkoi vähin äänin matkaa. Satama-alueella oli karnevaalitunnelma. Rannikkovartioston laiva esitteli tilojaan, sotilassoittokunta viritteli soittimiaan, puheita pidettiin, yhdessä kojussa moukaroitiin henkilöautoa, rokki soi. Pienveneiden vastaanottotoimisto löytyi satama-altaan toisesta ääripäästä. Asiat tulivat hoidettua ja samalla selvisi, että Visbyssä oli menossa Almedalen eli viikko, jolloin eri puolueiden poliitikot tulevat paikalle kampanjoimaan. Tällä kertaa tapahtuma on ollut erityisen suuri, koska nyt on Ruotsissa vaalivuosi. Ja kyllä sitä humua riittikin pitkin Visbytä. Illan tullen puolueväki näytti vetäytyvän yksityistilaisuuksiin varta vasten rakennettuihin tiloihin ja sisäpihoille, mutta kyllä väkeä riitti kaduillekin ja ravintoloihin. Meitä alkoi väsy painaa ja menimme aikaisin nukkumaan. Yöllä veneemme kylkeen tuli vielä yksi vene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti