Päätimme lähteä Nynäshamnista torstaiaamuna 17.7., kunhan heräämme rauhassa. Heräsimme varhain ja lähdimme matkaan klo 7.25. Aamu oli aurinkoinen ja tyyni. Suuntasimme saarten väliin pohjoiskoilliseen menevälle reitille. Tuuli oli heikkoa puoleen päivään asti, joten ajelimme moottorilla. Puolen päivän aikaan sivumyötäinen oli neljän ja viiden sekuntimetrin paikeilla ja päätimme nostaa purjeet. Vauhti laski koneajon kuudesta solmusta neljän ja viiden paikkeille, mutta tuuli vei. Purjeilla matkasimme nelisen tuntia. Loppumatkasta tuuli heikkeni, joten kone sai taas tehdä töitä.
Saaristoreitillä väylät ovat pääsääntöisesti syviä ja leveitä, välillä on suurempia selkiä. Emme olleet liikkeellä yksin. Pitkällä suoralla, aukealla paikalla seilasi samaan aikaan kymmeniä muita veneitä. Reitistämme vähän sivummalla oli sattunut jokin onnettomuus. Pelastushelikopteri saapui paikalle, laski pelastajan alas ja sen jälkeen kopterin ja meren välillä kulki pelastusköysi moneen kertaan. Paikalla oli kaksi venettä, joista toinen jatkoi matkaa. Mitä lie tapahtunut, emme tiedä.
Olimme varautuneet yöpymään noin neljänkymmenen mailin kulkemisen jälkeen. Koska sää oli kaunis ja keli helppo, emme malttaneet pysähtyä vaan jatkoimme suoraan Arholmaan. Tiesimme edelliseltä reissulta, että siellä on mukava lahdenpoukama, johon voimme ankkuroitua. Kun saavuimme, lahdella oleva vierasvenelaituri oli tupaten täynnä ja ankkurissakin toistakymmentä venettä, mutta joukkoon mahtui. Kello 21.25 pudotimme ankkurin. Matkaa kertyi yli 70 mailia.
Kun istuimme illalla takatuhdolla, laiturista kantautui yhteislaulua kitaran säestyksellä. Kiittelimme oivallista sijaintiamme vähän kauempana laiturielämästä. Pitkän matkapäivän jälkeen uni maistui.
Tässä lahdessa nettiyhteydet ovat heikonlaiset. Blogin päivittäminen tapahtuu siten, että soudamme jollalla rantaan, kävelemme saaren toiselle laidalle pitkin kärrypolkuja, pellon reunoja ja kylän raittia. Siellä on kyläkauppa, yhteysveneen laituri ja ravintola, siellä on todennäköisesti paremmat yhteydet ja saamme tekstin lähtemään.
Arholman saari on kuin toisesta maailmasta. Viime kerralla kyläteitä kävellessä tuntui kuin olisi 50-luvun elokuvan kulisseissa. Yleisin kulkuneuvo näytti olevan mopo, jonka eturenkaan päällä on lava. Siinä kulki niin emäntä kuin tavaratkin. Tässä idyllissä viihdymme tämän päivän. Mikäli eiliset sääennusteet pitävät vielä huomennakin paikkansa, aamulla lähdemme kohti Maarianhaminaa. Ne ennusteetkin käymme tarkistamassa siellä saaren toisella laidalla.
Saaristoreitillä väylät ovat pääsääntöisesti syviä ja leveitä, välillä on suurempia selkiä. Emme olleet liikkeellä yksin. Pitkällä suoralla, aukealla paikalla seilasi samaan aikaan kymmeniä muita veneitä. Reitistämme vähän sivummalla oli sattunut jokin onnettomuus. Pelastushelikopteri saapui paikalle, laski pelastajan alas ja sen jälkeen kopterin ja meren välillä kulki pelastusköysi moneen kertaan. Paikalla oli kaksi venettä, joista toinen jatkoi matkaa. Mitä lie tapahtunut, emme tiedä.
Olimme varautuneet yöpymään noin neljänkymmenen mailin kulkemisen jälkeen. Koska sää oli kaunis ja keli helppo, emme malttaneet pysähtyä vaan jatkoimme suoraan Arholmaan. Tiesimme edelliseltä reissulta, että siellä on mukava lahdenpoukama, johon voimme ankkuroitua. Kun saavuimme, lahdella oleva vierasvenelaituri oli tupaten täynnä ja ankkurissakin toistakymmentä venettä, mutta joukkoon mahtui. Kello 21.25 pudotimme ankkurin. Matkaa kertyi yli 70 mailia.
Kun istuimme illalla takatuhdolla, laiturista kantautui yhteislaulua kitaran säestyksellä. Kiittelimme oivallista sijaintiamme vähän kauempana laiturielämästä. Pitkän matkapäivän jälkeen uni maistui.
Tässä lahdessa nettiyhteydet ovat heikonlaiset. Blogin päivittäminen tapahtuu siten, että soudamme jollalla rantaan, kävelemme saaren toiselle laidalle pitkin kärrypolkuja, pellon reunoja ja kylän raittia. Siellä on kyläkauppa, yhteysveneen laituri ja ravintola, siellä on todennäköisesti paremmat yhteydet ja saamme tekstin lähtemään.
Arholman saari on kuin toisesta maailmasta. Viime kerralla kyläteitä kävellessä tuntui kuin olisi 50-luvun elokuvan kulisseissa. Yleisin kulkuneuvo näytti olevan mopo, jonka eturenkaan päällä on lava. Siinä kulki niin emäntä kuin tavaratkin. Tässä idyllissä viihdymme tämän päivän. Mikäli eiliset sääennusteet pitävät vielä huomennakin paikkansa, aamulla lähdemme kohti Maarianhaminaa. Ne ennusteetkin käymme tarkistamassa siellä saaren toisella laidalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti