Ruotsissa tulee vasta 2015 alusta voimaan säännös, että veneen vessajätteitä ei saa laskea mereen. Senpä vuoksi septityhjennyspisteet ovat lisääntyneet satamissa. Arholmassakin on kelluva tyhjennyspiste. Sinne me suunnistimme ensimmäisenä ennen merelle lähtöä. Sinä aikana, kun olimme lahdella olleet emme olleet nähneet ketään käyttävän sitä. Kun pumppailimme tankkia tyhjäksi, tuli yksi ruotsalainen kyselemään, että kuinka toimii. Tiesi, että Suomessa tyhjennyspisteitä on joka paikassa. Ruotsalaiset vielä opettelevat tätä toimintaa.
Alkumatka ajeltiin moottorilla kevyessä tuulessa launataina 19.7. klo 9.10. Meillä on veneessä kaksi autopilottia. Vanha Simrad tuli veneen mukana. Testasimme sitä joskus aikoinaan ja totesimme, että kiemurtelee, kiemurtelee eikä toimi. Ostimme uuden Raymarinen. Se ohjaa kyllä, mutta oikullisesti. Välillä tekee mutkia ja äkkikäännöksiä siihen malliin, että sitä on vahdittava herkeämättä. Semmoisesta autopilotista ei ole paljon hyötyä. Tänään otimme vanhan pilotin vielä kerran kokeiluun. Olemme lisänneet veneeseen akkukapasiteettia, joten jos vika on ollut virran vähyydessä, nyt sitä pulmaa ei pitäisi olla. Ja vanha pilotti toimi. Se ohjasi eleettömästi ja pysyi moitteettomasti linjassa. Mikä riemu! Istuimme molemmat veneen keulalla, ja vene kulki.
Keskellä merta tuuli voimistui neljän, viiden sekuntimetrin paikkeille ja saimme purjeet ylös. Sivuvastainen antoi mukavat, vajaan kuuden solmun vauhdit. Loppumatkasta tuuli tyyntyi ja ajelimme moottorilla Maarianhaminan täyteen Länsisatamaan ennen kolmea. Yksi vene oli juuri lähdössä ja perimme sen paikan. Sataman vesi oli kuin hernekeittoa. Näin paksua levää emme ole ennen nähneet.
Kun illalla istuimme syömässä rantaravintolan terssilla, viereiseltä lipputangolta kuului miehen karjaisu, pieni laukaus ja iso pamaus. Sitten pursiseuran lippu laskettiin ja samalla kaikissa veneissä otettiin veneen liput pois. Semmoinen traditio Maarinahaminassa. Kun tulimme syömästä, Jarmo huomasi, että vieressä oleva Swan 371 oli nimeltään Numbawan. Se on tuttu vene Auli Irjalan kirjasta Matkapurjehtijan opas. Se on kiertänyt maailmaa kiitettävästi ja sen edeltäjä s/y Dike pallon ympäri. Pääsimmepä hienoon seuraan.
Oli aika laskea Ruotsin vieraslippu ja nostaa Ahvenanmaan lippu saalinkiin.
Keskellä merta tuuli voimistui neljän, viiden sekuntimetrin paikkeille ja saimme purjeet ylös. Sivuvastainen antoi mukavat, vajaan kuuden solmun vauhdit. Loppumatkasta tuuli tyyntyi ja ajelimme moottorilla Maarianhaminan täyteen Länsisatamaan ennen kolmea. Yksi vene oli juuri lähdössä ja perimme sen paikan. Sataman vesi oli kuin hernekeittoa. Näin paksua levää emme ole ennen nähneet.
Kun illalla istuimme syömässä rantaravintolan terssilla, viereiseltä lipputangolta kuului miehen karjaisu, pieni laukaus ja iso pamaus. Sitten pursiseuran lippu laskettiin ja samalla kaikissa veneissä otettiin veneen liput pois. Semmoinen traditio Maarinahaminassa. Kun tulimme syömästä, Jarmo huomasi, että vieressä oleva Swan 371 oli nimeltään Numbawan. Se on tuttu vene Auli Irjalan kirjasta Matkapurjehtijan opas. Se on kiertänyt maailmaa kiitettävästi ja sen edeltäjä s/y Dike pallon ympäri. Pääsimmepä hienoon seuraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti