Visbyn satamassa
Lähtöä tekemässä Visbyn satama-altaassa. Satumaa on aika pieni tässä seurassa.
Sääennustuksissa oli lupailtu kovenevaa keliä keskiviikkoillasta alkaen. Päätimme lähteä aikaisin liikkeelle. Viereen tullut purjevene vähän hidasti lähtöämme, mutta sitkeästi herättelimme veneen miehistöä (kolme nuorta miestä), pääsimme irrottamaan veneemme ja lähdimme matkaan.
Tuuli oli koko matkan 2-7 sekuntimetrin välillä ja täysin vastainen. Kone sai siis tehdä töitä. Paikoin meri oli tyyni ja väreili vain vähän. Otimme vuoronperään torkkuja, ohjailu hoidettiin autopilotin avustamana. Keskellä merta meitä piristi todennäköisesti armeijan lentokone, joka pudotteli säännöllisin välein palavia raketteja, joiden tarkoitus on harhauttaa lämpöhakuisia ohjuksia. Ne irtosivat koneesta hehkuvina, mutta sammuivat laskeutuessaan. Pääsimme siis tämän matkaosuuden aikana sekä ruotsalaisen politiikan että sotilastoiminnan keskipisteeseen.
Tämän päivän luontohavainnot eivät sitten olleetkaan yhtä hauskoja kuin eilisen päivän hylkeet. Lähtiessämme Visbyn satama-altaassa kellui kuollut joutsen. Se oli sydäntäsärkevä näky. Toinen havainto oli keskellä merta, kun ruskeita lautasen kokoisia läpäreitä kellui vedessä. Ensimmäisenä tuli mieleen, että jokin laiva on tyhjentänyt septinsä siihen, mutta kun esiintymä vain jatkui ja jatkui, totesimme sen olevan jonkin levän kukintoa.
Matkan loppua kohti aallot kasvoivat, mutta pysyivät ihan kohtuullisina kuitenkin. Määränpäämme oli Öölannin luoteiskulmalla Byxelkrok. Satamaan tulo oli haastava voimistuneen lounaistuulen ja aallokon vuoksi. Mastomerestä päätellen satama näytti aika täydeltä, mutta yksi vapaa poiju oli heti tuloaukon lähettyvillä aallonmurtajaa vasten. Paikkaa vastapäätä jokin suurehko yhdysalus käynnisteli moottoreita. Siinä tulojännityksessä Eeva ajatteli, että se vielä puutuisi, jos tuokin tuosta lähtisi samaan aikaan. Ensimmäinen poijun nappausyritys epäonnistui, koska tuuli painoi meidät poijun päälle. Jarmo peruutti heti, joten ongelmia ei tullut, piti vain tehdä yksi ylimääräinen kierros satama-altaasta, että pääsimme kiinnittymään poijuun tuulen alapuolelta. Perässämme tullut trimaaraani odotti takanamme. Ja silloin yhdysalus tööttäsi lähtönsä merkiksi. Toinen yritys kuitenkin onnistui hyvin, ja laiturilla oli pari miestä vastaanottamassa köysiä ja naapuriveneessä yksi auttelemassa. Tässä paikassa vene pitää kiinnittää melko kauas laiturista, koska satama on avoin lounaistuulille ja ne keikuttavat venettä. Samoin tulevat ja lähtevät yhdysalukset saavat aikaan aaltoja.
Satama on oikein soma. Täällä on rivissä punaisia mökkejä, joissa on ravintoloita, kauppoja sekä suihku- ym. tarpeelliset tilat. Sää on kesäisen lämmin. Merellä sai vielä olla koko varustus päällä, mutta täällä maalla voi vähitellen siirtyä kesätamineisiin. Tutkailemme täällä säätietoja ja suunnittelemme tulevia kohteita sen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti