Reissu tehty, kotona taas

Kesän pitkä purjehdus on nyt takana ja olemme kotona.  Vaikka matka jäi suunniteltua lyhyemmäksi, oli tämä kuusivuotisen purjehdushistoriamme pisin reissu.  Alla olevaan karttaan välimatkojen pituudet on otettu sähköisen merikortin reittiohjelmasta.  Todelliset mailit voivat siis vähän poiketa niistä mutkien ja kryssimisten vuoksi.  Kartan matkojen yhteispituus on 863 NM (=1598 km). Keskimääräinen matkanopeus oli tuulen suunnasta ja aallokosta riippuen 5,5-6.5 solmua. Huippunopeus oli purjeilla 8,3 ja moottorilla aallolta alas surffaten 9,3 solmua.  Koneella mentäessä nopeus oli yleensä 6 ja purjeilla lähemmäs 7 solmua.  Polttoaineen kulutus oli 137 litraa, parisen litraa tunnissa.  Matkan aikana kaasua kului yksi kahden kilon pullo.  Kaasua säästyi Visbystä hankitun vedenkeittimen ansiosta, koska satamissa saimme veden keitettyä sähköllä.

Alkumatkalla olisimme tarvinneet enemmän lämpimiä vaatteita, vaikka nytkin kerroksia oli jo monta. Loppumatkasta tuli paljon käyttöä aurinkovarjolle sekä tietokonetuulettimelle.  

Ensimmäiset levähavainnot teimme Gotlannin ja Öölannin välissä, jossa levälauttoja oli pienellä alueella.  Seuraavan kerran törmäsimme levään Arholman ja Maarinahaminan  puolessa välissä. Pahin tilanne oli Kökarin ja Jurmon välillä.  Loppumatkasta saarten välissä levä väheni, Taalintehtaan suojaisassa satamassa sitä ei ollut enää ollenkaan.  

Viimeinen matkapäivä Jurmosta Taalintehtaalle oli nautinnollista purjehdusta.  Tuulen nopeus vaihteli

kahden ja kuuden sekuntimetrin välillä, vauhti solmuina samoissa lukemissa.  Vaikka kotiinpaluu tuntui viiden viikon vene-elämän jälkeen mukavalta, oli reissun päättäminen myös haikeaa.  Mielessä alkoivat kehittyä jo tulevien kesien suunnitelmat.  Norjakin on meillä edelleen purjehtimatta.

Letkeää matkantekoa, leväkarmeutta ja Jurmo

Aamulla tankkasimme veneen ja ennen kahdeksaa lähdimme matkaan kohti Jurmoa.  Heti aamusta oli kuuma.  Meri oli tyyni.  Matkan aluksi väylä oli kapea ja matala.  Osa reitistä näkyi sähköisissä kartoissa valkeana, kartoittamattomana alueena.  Etenimme varovasti, kaikua tiiviisti seuraten.  Näissä tilanteissa eteenpäin näyttävä kaiku on mainio apu.

Väljemmille vesille päästyämme tuuli vähän virisi tyyntyäkseen taas.  Purjeet saivat siis pysyä pussissa.  Sottungalandetin kohdalla saarten takaa alkoi nousta savua.  Se eteni rintamana meitä kohti ja peitti näkyvistä veneet, saaret, koko maiseman.  Ennen kuin savu saavutti meidät se alkoi vetäytyä.  Olikohan tämä se merisavu?

Päivä oli helteinen ja aurinko polttava.  Kun meri oli jo peilityyni eikä tuullut enää, avasimme päivänvarjon.  Ihana Simrad ohjasi venettä, me kurkistelimme vastaantulevaa liikennettä varjon alta ja tarkastimme suunnan säännöllisesti - ja pelasimme korttia.  Tämä se oli hauskaa matkantekoa, varsinaista risteilymatkustamista.  Ainoa murhe oli veneen ulkopuolella.  Meren pinta oli ruskean leväpuuron peitossa.  Taakse jäi veneen tekemä vana, paikoin ei veden pintaa muualla näkynytkään.

Jurmo on meille jokakesäinen käyntikohde.  Siellä on puhtaat vedet, ainutlaatuinen luonto ja leppoisa tunnelma.  Nyt vesi oli karmeassa kunnossa.  Ennen satamaa leväpeitto vähän rakoili ja näkyi vain hitulaa veden pinnan alla.  Siinä kohtaa hylkeen pää tuli näkyviin.  Mitähän se mahtaa tuumata leväkerrosten läpi sukeltaessaan?  Satamassa kuulimme, että levä on tullut tänne vasta parin viime päivän aikana.  Miten toivommekaan tuulia, jotka hajottaisivat lautat ja veisivät levät mennessään.  Ja miten toivommekaan, että Itämeren suojelu etenee ja leväongelma helpottaa.

Kun saavuimme neljän aikoihin, Jurmon satama oli jo melko täysi.  Sinä aikana, kun kiertelimme etsimässä paikkoja, yksi vene lähti ja me pääsimme sen paikalle.  Juuri rantautuessamme läheisen pilvirintaman alla salamoi, ehdimme siis sopivasti ukkosen alta pois.  Jälkeemme tuli vielä useita veneitä.  Vaikka satama näytti tupaten täydeltä, rannalla olijat tiivistivät veneiden välejä ja liki kaikki tulijat saatiin maihin.  Jopa yhdysalus Eivorin laituriin kiinnittyi useita veneitä peräkkäin ja kyljittäin.

Kun menimme maksamaan satamamaksua, huomasimme, että rantakallion savustusuunista nosteltiin valmiita kaloja.  Siltä seisomalta menimme Kaffelaan kalaostoksille.  Saimmekin todella maukkaan kirjolohifileen.  Kampelaa, jota täällä yleensä savustetaan ja myydään, ei nyt ollut, koska levän läpi ei voi kalastaa.  Eivät kirjolohetkaan kaukaa olleet.  Ne oli tuotu tänne Nauvosta.

Täällä Jurmossa vietämme ehkä pari, kolme päivää tai niin kauan kunnes tuntuu, että on aika lähteä.  Vaikka matkasuunnitelmat olivat Norjassa asti, ja toteutunutkin matka Öölannin eteläosassa, on Jurmo tämänkin retken odotetuimpia kohteita.  Käymme istuskelemassa silokallioilla, kivikkorannoilla silittelemme meren pyöristämiä kiviä, kävelemme kylälle, saunomme, ja joka päivä syömme tuoretta savukalaa.  Täällä saa sielu levätä ja mieli kelata menneitä seikkailuja.  Kun olemme valmiit, lähdemme kotiin.

Menoa mukavassa kelissä - ja näyttävä rantautuminen

Aamulla Eeva pääsi porisemaan viereisen veneen miehistön kanssa.  Juttu kulki kesän reissuissa ja kokemuksissa Itämeren satamista.  Olimme kulkeneen samoja jälkiä Haapsalu-Fårösund-Arholma -linjalla.

Aamulla lähdimme liikkeelle kaikessa rauhassa puolen päivän aikaan.  Toivuimme aikaerosta, vaikka se myöhästytti lähtöämme tunnilla.  Päivä oli helteinen ja tuuli mukavat 4-5 m/s.  Föglön selällä innostuimme kryssimään.  Se oli hauskaa puuhaa, kun ei ollut minnekään kiire.

Olimme ajatelleet edetä 30 mailin matkan Sottungalandetiin.  Mutta koska alkoi olla jo myöhäinen iltapäivä ja kohdalle sattui Degerbyn satama, teimme nopean päätöksen yöpyä siinä.  Lauttalaituirin viereisessä pienvenesatamassa oli tilaa.  Mutta niin kuin joskus nopeissa päätöksissä jokin kohta toiminnassa jää huonolle harkinnalle.  Niin sitten kävi, että jossain vaiheessa Eeva huomasi laiturilla seisoessaan pitelevänsä veneen keulasta kiinni, ja vene ja laituri erkaantuivat toisistaan.  Veneestä irrottaminen oli jo myöhäistä, ja pian jalat eivät enää yltäneet laiturille.  Samassa Eeva sai vastauksen joskus pohtimiinsa kysymyksiin: Jos laiturilta pludaa, tuntuuko vesi kylmältä?  Ei tunnu.  Riittävätkö käsivoimat veneen keulassa roikkumiseen?  Riittävät, ja pitkään.  Rannalla oli kaksi naista auttamassa, Jarmo piteli venettä, ettei se litistänyt Eevaa laituria vasten.  Aikansa roikuttuaan Eeva kapusi laiturille rivakoiden naisten avustamana. Sortsin lahkeet kastuivat, ei sattunut mihinkään, edes lipposet eivät pudonneet.  Vähän aikaa kesti, että käsien tärinä lakkasi.  Onneksi mulahdus sattui tässä kirkasvetisessä satamassa eikä Maarianhaminan levävellissä.

Illalla kävimme syömässä paikallisessa majatalossa.  Ahvenanmaan pannukakku oli hyvää.

Ahvenanmeren ylitys

Ruotsissa tulee vasta 2015 alusta voimaan säännös, että veneen vessajätteitä ei saa laskea mereen.  Senpä vuoksi septityhjennyspisteet ovat lisääntyneet satamissa.  Arholmassakin on kelluva tyhjennyspiste.  Sinne me suunnistimme ensimmäisenä ennen merelle lähtöä.  Sinä aikana, kun olimme lahdella olleet emme olleet nähneet ketään käyttävän sitä.  Kun pumppailimme tankkia tyhjäksi, tuli yksi ruotsalainen kyselemään, että kuinka toimii.  Tiesi, että Suomessa tyhjennyspisteitä on joka paikassa.  Ruotsalaiset vielä opettelevat tätä toimintaa.

Oli aika laskea Ruotsin vieraslippu ja nostaa Ahvenanmaan lippu saalinkiin.

Alkumatka ajeltiin moottorilla kevyessä tuulessa launataina 19.7. klo 9.10.  Meillä on veneessä kaksi autopilottia.  Vanha Simrad tuli veneen mukana.  Testasimme sitä joskus aikoinaan ja totesimme, että kiemurtelee, kiemurtelee eikä toimi.  Ostimme uuden Raymarinen.  Se ohjaa kyllä, mutta oikullisesti.  Välillä tekee mutkia ja äkkikäännöksiä siihen malliin, että sitä on vahdittava herkeämättä.  Semmoisesta autopilotista ei ole paljon hyötyä.  Tänään otimme vanhan pilotin vielä kerran kokeiluun.  Olemme lisänneet veneeseen akkukapasiteettia, joten jos vika on ollut virran vähyydessä, nyt sitä pulmaa ei pitäisi olla.  Ja vanha pilotti toimi.  Se ohjasi eleettömästi ja pysyi moitteettomasti linjassa.  Mikä riemu!  Istuimme molemmat veneen keulalla, ja vene kulki.

Keskellä merta tuuli voimistui neljän, viiden sekuntimetrin paikkeille ja saimme purjeet ylös.  Sivuvastainen antoi mukavat, vajaan kuuden solmun vauhdit.  Loppumatkasta tuuli tyyntyi ja ajelimme moottorilla Maarianhaminan täyteen Länsisatamaan ennen kolmea.  Yksi vene oli juuri lähdössä ja perimme sen paikan.  Sataman vesi oli kuin hernekeittoa.  Näin paksua levää emme ole ennen nähneet.

Kun illalla istuimme syömässä rantaravintolan terssilla, viereiseltä lipputangolta kuului miehen karjaisu, pieni laukaus ja iso pamaus.  Sitten pursiseuran lippu laskettiin ja samalla kaikissa veneissä otettiin veneen liput pois.  Semmoinen traditio Maarinahaminassa.  Kun tulimme syömästä, Jarmo huomasi, että vieressä oleva Swan 371 oli nimeltään Numbawan.  Se on tuttu vene Auli Irjalan kirjasta Matkapurjehtijan opas.  Se on kiertänyt maailmaa kiitettävästi ja sen edeltäjä s/y Dike pallon ympäri.  Pääsimmepä hienoon seuraan.

Arholma

Tässä muutama kuva Arholmasta.  Oli ihana päivä.

Kun perjantaipäivä alkoi lämmitä, viritimme tämän kesän parhaan venehankinnan, päivänvarjon (9,90e Biltemasta).  Aamu-uinnilla on näemmä jo käyty.

Jollalla soudeltiin rantaan.

Pellonreunoja ja kyläteitä pitkin kuljimme kaupalle.

Saaren suosituin menopeli.

Netti löytyi.  Sään tarkistus meneillään.

Takaisin veneelle.

Illalla grillailtiin.

Lauantaiaamuna oli aika nostaa ankkuri ja jatkaa matkaa.

                     

Päivässä Tukholman saariston läpi

Päätimme lähteä Nynäshamnista torstaiaamuna 17.7., kunhan heräämme rauhassa.  Heräsimme varhain ja lähdimme matkaan klo 7.25.  Aamu oli aurinkoinen ja tyyni.  Suuntasimme saarten väliin pohjoiskoilliseen menevälle reitille.  Tuuli oli heikkoa puoleen päivään asti, joten ajelimme moottorilla.  Puolen päivän aikaan sivumyötäinen oli neljän ja viiden sekuntimetrin paikeilla ja päätimme nostaa purjeet.  Vauhti laski koneajon kuudesta solmusta neljän ja viiden paikkeille, mutta tuuli vei.  Purjeilla matkasimme nelisen tuntia.  Loppumatkasta tuuli heikkeni, joten kone sai taas tehdä töitä.

Saaristoreitillä väylät ovat pääsääntöisesti syviä ja leveitä, välillä on suurempia selkiä.  Emme olleet liikkeellä yksin.  Pitkällä suoralla, aukealla paikalla seilasi samaan aikaan kymmeniä muita veneitä.  Reitistämme vähän sivummalla oli sattunut jokin onnettomuus.  Pelastushelikopteri saapui paikalle, laski pelastajan alas ja sen jälkeen kopterin ja meren välillä kulki pelastusköysi moneen kertaan.  Paikalla oli kaksi venettä, joista toinen jatkoi matkaa.  Mitä lie tapahtunut, emme tiedä.

Olimme varautuneet yöpymään noin neljänkymmenen mailin kulkemisen jälkeen.  Koska sää oli kaunis ja keli helppo, emme malttaneet pysähtyä vaan jatkoimme suoraan Arholmaan.  Tiesimme edelliseltä reissulta, että siellä on mukava lahdenpoukama, johon voimme ankkuroitua.  Kun saavuimme, lahdella oleva vierasvenelaituri oli tupaten täynnä ja ankkurissakin toistakymmentä venettä, mutta joukkoon mahtui.  Kello 21.25 pudotimme ankkurin.  Matkaa kertyi yli 70 mailia.

Kun istuimme illalla takatuhdolla, laiturista kantautui yhteislaulua kitaran säestyksellä.  Kiittelimme oivallista sijaintiamme vähän kauempana laiturielämästä.  Pitkän matkapäivän jälkeen uni maistui.

Tässä lahdessa nettiyhteydet ovat heikonlaiset.  Blogin päivittäminen tapahtuu siten, että soudamme jollalla rantaan, kävelemme saaren toiselle laidalle pitkin kärrypolkuja, pellon reunoja ja kylän raittia.  Siellä on kyläkauppa, yhteysveneen laituri ja ravintola, siellä on todennäköisesti paremmat yhteydet ja saamme tekstin lähtemään.

Arholman saari on kuin toisesta maailmasta.  Viime kerralla kyläteitä kävellessä tuntui kuin olisi 50-luvun elokuvan kulisseissa.  Yleisin kulkuneuvo näytti olevan mopo, jonka eturenkaan päällä on lava.  Siinä kulki niin emäntä kuin tavaratkin.  Tässä idyllissä viihdymme tämän päivän.  Mikäli eiliset sääennusteet pitävät vielä huomennakin paikkansa, aamulla lähdemme kohti Maarianhaminaa.  Ne ennusteetkin käymme tarkistamassa siellä saaren toisella laidalla.  

Matka Nynäshamniin

Säätiedotuksissa ennustettiin tiistaille 15.7. aamusta heikkoa tuulta lännestä.  Puolen päivään mennessä tuuli kääntyisi etelään ja alkaisi voimistua niin, että puolen päivän jälkeen se olisi 10 m/s.  Suunnittelemamme reitti Arkösundista Nynäshamniin kulki alun aavan jälkeen saarten suojassa, mutta lopussa oli 17 mailin avomeriosuus, josta 12 mailia länteen ja loput pohjoiseen.  Meidän olisi selvittävä tuosta kahdentoista mailin osuudesta ennen kuin tuuli olisi 10 m/s ja aallot sen mukaisia tai sitten yövyttävä ennen tuota suurta selkää.

Lähdimme matkaan klo 6.25.  Aamupalankin söimme vasta matkalla.  Meno olikin tasaista, koska sää oli vielä tyyni.  Tuuli voimistui vähitellen, mutta emme nostaneet purjeita, koska meillä oli kiire ja toistaiseksi pääsimme moottorilla nopeammin.  Ennen puolta päivää saavuimme suuren aavan alkuun.  Avasimme keulapurjeen.  Tuuli nousi aavalla edetessämme korkeimmillaan 11 sekuntimetriin.  Aallokko oli puolesta metristä puoleentoista, ja se oli lyhyttä ja terävää, paikoin ristiaallokkoakin.  Matkavauhtimme pelkällä keulapurjeella oli 6,5-7,5 solmua, suffeissa jopa kahdeksan.  Ylitys meni hyvin, ja pohjoiseen menevällä väylällä matkan loppuosassa tuuli tulikin selän takaa ja meno oli varsin mukavaa.  Saavuimme Nynäshamnin satamaan klo 14.40.  Kun olimme jo kiinnittyneet laituriin tuuli yltyi vielä.  Olimme tyytyväisiä, että pääsimme rantaan ennen kelin kovenemista.

Nynäshaminin satama on todella täyden palvelun vierassatama.  Pesu- ja wc-tilat ovat siistit ja riittävät, sauna on lämmin kaiken päivää, rannassa on useita kahviloita ja ravintoloita, kalasavustamo ja -kauppa, tuoretori ja venetarvikeliike. Kaupunki ei sinällään ole mikään ihmeellinen, mutta tästä on lyhyt matka Tukholmaan.  Lähijunat lähtevät sataman vierestä.  Samalla satama-alueella on laiturit kalastajaveneelle sekä yhdysaluksille, jotka kulkevat saarten välejä.  Myös Visbyn matkustaja-alukset lähtevät tästä ihan vierestä.  Venesataman läheisyyteen, peremmälle samaan salmeen, pysähtyy suuria risteilyaluksia, jotka tuovat matkustajia pienillä veneillä rantaan. Täällä voisi kuluttaa koko päivän vain seurailemalla sataman elämää.

Söimme juuri aamupalaksi rannan kaupasta ostettua savusiikaa ja mansioita.  Jarmo odottaa jo innolla venetarvikeliikkeeseen pääsyä.  Kolme vuotta sitten täällä ollessamme ostimme liikkeestä mainiot veneistuimet, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä ja lisänneet seilaamisen mukavuutta huomattavasti.  Tänään ostoslistalla on uusi matto.  Muuten päiväohjelmassa on joutenoloa ja iltasella tulevien reittien ja sääennusteiden tutkailua.  Huomenna matka jatkuu Tukholman saariston suojassa kohti pohjoista.  Saaristoväylällä emme ole sään armoilla niin paljon kuin olemme olleet tähän asti.  Nyt olemme tutuilla ja helpoilla vesillä.  

Viimeinkin matka jatkuu

Ruokavieraita Västervikissä

Torstaina saavuimme Västervikiin ja maanantaiaamuun odotimme sopivaa keliä jatkaa matkaa.  Maanantaina 14.7. heräsimme ennen kuutta ja valmistauduimme lähtöön.  Odottelupäivinä vene oli siivottu, pyykit pesty ja konetilan äänieristeet uusittu.  Sunnuntai-iltana vielä tyhjensimme ja huuhdoimme vesitankit ennen täyttöä, merkitsimme karttaan vaihtoehtoiset reitit ja teimme matkasuunnitelmia.

Klo 7.20 lähdimme matkaan.  Tuuli puhalsi vaatimattomat 5 m/s.  Alkumatka meni moottorilla, mutta heti avoimelle merelle päästyämme nostimme purjeet.  Päivän aikana oli monenlaista tuulta ja aaltoa.  Koko matkan tuuli oli myötäinen tai sivumyötäinen.  Voimakkuus vaihteli kahdesta yhteentoista sekuntimetriin.  Aallon korkeus oli olemattomasta kahteen metriin pohjalta huipulle mitattuna.  Menimme suurimman osan päivää saarten suojassa.  Pahin röykytys oli seitsemän mailin mittaisella avomeriosuudella, jolloin mittasimme korkeimmat tuuli- ja aallonkorkeuslukemat.  Viimeiset nelisen tuntia tulimme ihanassa myötäisessä kuuden, seitsemän solmun vauhtia mitättömässä aallokossa.  Meillä oli välillä muutamia paikkoja, mihin olisimme voineet jäädä yöksi, mutta kun matka joutui, tulimme Arkösundiin asti.  Päivämatka oli yli 50 mailia.

Avomeriosuuden olisimme voineet välttää valitsemalla suojaisan saaristoreitin. Kun suunnittelimme päivän purjehduksia, tämä pätkä jäi huomaamatta sen mutkaisuuden ja mataluuden vuoksi.  Suurin osa perässämme tulleista veneistä valitsi sen.  Kun me etenimme 1,5-2 metrin sivuaallokossa yli kymmenen metrin tuulessa, kävi mielessä, että olisi pitänyt olla tarkempi suunnitteluvaiheessa.  Kun aavan reuna lähestyi jo, huomasimme veneen etupuolella, vähän sivulla jonkin mustan möykyn aaltojen päällä.  Kun se tuli lähemmäs, huomasimme, että se on hylkeen kuono, ja aivan veneen vieressä.  Näimme, että otuksella olivat silmät kiinni.  Hylje nukkui.  Juuri, kun olimme päässeet siitä ohi, se heräsi säpsähtäen jä sukelis pärskien syvyyksiin.  Herätimme hylkeen.  Siellä vellovassa aallokossa se oli nokosilla.  Tätä emme olisi saaristoväylällä nähneet.

Toinen luontohavainto oli vähän aiemmin.  Täällä on jonkin verran merimetsojen valtaamia saaria. Niissä puut ovat paljaita lehdistä ja oksilla istuu notkoniskaisia, mustia lintuja.  Näimme saaren, joka oli vasta osaksi merimetsojen hallussa, puissa oli vielä vähän lehitä, mutta lohduton näky se oli.  Saaren yläpuolella kaarteli merikotka.  Metsot rääkyivät ja lentelivät ympäriinsä.  Kotka laskeutui puun latvaan, seisoi siinä ja piti siipiään levällään.  Se oli jotenkin majesteetillinen näky siinä rantarosvoja muistuttavien merimetsojen keskellä. Todennäköisesti roolit olivat kuitenkin toisin päin.  Kotka oli saalistamassa metsojen pesillä.

Kello 17.30 kiinnityimme Arkösundin vierassatamaan.  Paikkoja oli vielä hyvin jäljellä, vaikka oli jo alkuilta.  Tällä reissulla meillä ei ole missään ollut vaikeuksia löytää laituripaikkaa.  Aiempina kesinä olemme tottuneet siihen, että satamassa on oltava ajoissa, jos mielii saada paikan.

Jos sää sallii, matka jatkuu heti huomenissa.  Silloin olisi mukava ehtiä jo Nynäshamniin, tuttuun satamaan kolmen vuoden takaa.

Tuulten tutkimista ja moottoriajoa

Me käytämme säiden tutkimiseen kolmea eri nettipalvelua: norjalaista ja ruotsalaista merisäätä sekä purjehtijoille tarkoitettua PassageWeather -sivustoa.  Nämä kolme olivat ahkerassa käytössä, kun torstaiaamuna 10.7. tutkailimme, onko merelle asiaa.  Satamakahvilan pitäjä oli illalla sanonut, että kovat tuulet jatkuvat sunnuntaihin saakka. Ajattelimme, että jos tuuli on liian kova, jäämme Påskallavikeniin lukemaan kirjoja ja muuten vain lomailemaan.

Ennen kuutta aamulla tuuli oli satamassakin 9 m/s.  Meillä oli tuntuma edellisiltä päiviltä, että aamun kunnolla valjettua lukemat saattavat laskea.  Näin kävikin.  Klo 7.50 lähdimme matkaan, silloin tuulimittari näytti alle viiden lukemia.  Sääennusteissa merellä tuulet olisivat 5 m/s lähellä rantaa ja ulkona 7 m/s.  Olimme illalla merkinneet iPadiin reittejä saarten suojassa, siinä missä se oli mahdollista ja muutenkin lähellä rantaa. Samoin olimme etsineet valmiiksi tulevan reitin varrelta kaikki mahdolliset satamat ja ankkuripaikat.

Kun tulimme aavalle, aallot olivat vajaan metrin luokkaan, ja samoin kuin tuuli (6-7 m/s) suoraan edestä.  Ensimmäiset yhdeksän mailia olivat keikutusta, kun mottorilla purskimme aallokossa.  Sitten pääsimme saarten suojaan.  Väylä oli mutkainen ja matala.  Siellä oli muitakin menijöitä, joita pystyi peesaamaan, mikä helpotti kulkua.   Simpevarpissa ydinvoimalan kohdalla väylä tuli aavan puolelle, mutta aalto oli siinä kohtaa loivempaa, ja sitä oli helppo kulkea.  Kun reitti palasi taas saaristoon, oli väylä selkeä ja syvä.  Aavaakin oli välillä, mutta aalto ja tuuli kulkukelpoisia.  Neljän jälkeen Eeva meni sisälle laittamaan ruokaa.  Sopan teko kesti vähän ja tulimme saarten takaa pitkän aavan alkuun.  Silloin aallot yllättivät.  Ne olivat niin korkeita, että veneen vauhti putosi alle solmuun, ja ohjailu oli vasta-aallokkoon vaikeaa.  Ruoan laitto päättyi siltä erää siihen.  Nopeasti käännyimme sisämaahan päin kohti lähintä satamaa.  Pian olimme saarten ja lahdenpoukamien suojassa ja saimme rauhassa etsiä sopivaa yöpymispaikkaa.   Se löytyikin Västervikin lahden rannalta paikallisen pursiseuran, WSSW:n laiturista.  Tätä satamaa ei löydy satamakirjoista, vähän vahingossa mekin satuimme tähän kotoisaan ja rauhalliseen paikkaan.  Kiinnityimme laituriin klo 18.  Koko päivä moottorilla ajoa vastatuuleen tuntui.  Teimme valmiiksi kesken jääneen ruoan, söimme, uimme  veneen perästä ja menimme nukkumaan.

Tällä kertaa tuuliennusteet olivat vain vähän alle toteutuneen.  Olemme huomanneet, että täkäläisten sääennusteiden ero ilmatieteenlaitoksen ennusteisiin on se, että täällä ne ovat olleet usein alle toteutuneet, kun Suomessa taas ennusteet ovat usein yli toteutuneen.  Tämä voi olla vain sattumaa, joka on osunut kohdallemme, mutta olemme täällä oppineet lisäämään vähän varmuuskertoimia ennustettuihin lukuihin.  Jonkin verran ristiriitaistakin tietoa eri ennusteissa on.  Siitä kaikki kolme sivustoa ovat yhtä mieltä, että tänään perjantaina ja huomenna on kovaa tuulta.  Sunnuntaiksi ruotsalainen lupaa alle viiden tuulia, ja samalle päivälle norjalainen ennustaa myrkyä Västervikin edustalle.  Meillä on nyt satamapaikka varattu sunnuntaihin asti.  Lähempänä päätämme, odotammeko vielä maanantaihin.  Satamavahti täällä oli sitä mieltä, että vasta maanantaina helpottaa.

Kun tulimme rantaan, satamavahti onnitteli, että tulimme hyvään aikaan, kun juuri on alkamassa Västervikissä kolmen päivän laulufestivaalit.  Tänään kävimme kylillä jo katsomassa menoa.  Ranta-alueella oli markkinakojuja ja paljon väkeä ravintoloissa ja kaduilla kulkemassa. 1300-luvulta olevan linnan raunioilla on joka ilta konsertteja.  Joskus olen harmitellut sitä, että kun vietämme lomat veneillen, Suomen monet kesätapahtumat jäävät näkemättä.  Nyt saamme sitten kokea ruotsalaista kansanjuhlaa.  Mikäpä se siinä.

Västervik on pieni, herttainen kaupunki.  Vietämme täällä nyt nämä lähipäivät kaupunkilomailemme.  Matka jatkuu, kun tuulet ovat suotuisammat.

                                                         Västervik

 Båtmansgränd, 1700-luvulla tehtyjä mökkejä venemiehille, nykyisin                                              matkustajakoti sekä ravintola ja kahvila.

Kulttuurikierros Påskallavikissa ja satamatapahtumia

Päätimme jäädä päiväksi Påskallavikiin, koska luvassa oli liian tuulinen päivä matkantekoon.  Aamulla satamassa yöpynyt perinnepurjelaiva teki lähtöä.  Juoksuköyden irrotus ei mennyt ihan toivotulla tavalla, vaan köysi teki solmun laiturin kiinnityslenkkiin.  Miehistö heitti köyden mereen, ettei se temmo ja vaurioita venettä.  Säntäsimme apuun.  Käsivoimin solmu ei hievahtanutkaan.  Eeva haki veneeltämme työkaluja, mutta solmu ei auennut niilläkään.  Lopulta laivan miehistön jäsen tuli irrotuspuuhiin ja katkasi köyden.  Laiva lähti matkaan.

Aamupäivällä sataman kioskia pitävä nainen neuvoi meille Påskallavikin  nähtävyydet: paikallisen taiteilijan veistospiha ja entinen kivilouhimo.  Lähdimme kävellen niitä katsomaan.  Veistospiha oli varsin sympaattinen kahviloineen.  Kivilouhos oli pieni omatoimimuseo,  jossa ajelimme vähän kiskoilla kulkevalla kivenkuljetusvaunulla ja katselimme paikkoja.  Paluumatkalla menimme syömään herttaiseen kestikievariin.

Kivilouhos

                                             Sopisiko tämä tuuraamaan Miinan lehmiä?

                                            Matkalla nähtyä.  Vanha tulitikkurasian kansi?

Tyytyväisinä mukavasta retkestä palasimme satamaan.  Ja siellä meitä olikin väkeä vastassa.  Veneessämme oli kuulemma ongelma, sen perä hakkasi laituriin.  Kuulosti huolestuttavalta.  Pian kävi ilmi, ettei tilanne ole veneen osalta muuttunut mitenkään siitä, kun lähdimme.  Vene osui aika-ajoin laituriin, mutta koska perässä on kumipuskurit, se ei haittannut.  Tätä kyläläiset eivät olleet huomanneet.  Kioskin pitäjä oli soittanut veistospihan kahvilaankin, että jos olisimme siellä, niin tulisimme hätiin.  Ystävällistä huolenpitoa. Tuuli oli voimistunut aamun lukemista ja vene keikkui ikävästi poijupaikalla, joten päätimme siirtää sen kylkiparkkiin. Siirto vain ei tällä tuulella ollut aivan yksinkertainen toteuttaa. Jarmo mietti taas huolella liikut ja kävimme suunnitelman rauhassa läpi.  Kauniisti pääsimme uudelle paikalle ja kiinnitimme veneen monilla köysillä ja heilumista rauhoittavilla virityksillä.

Kun veneemme oli turvallisesti sijoillaan, huomasimme, että sataman toisessa päässä moottoriveneen vesillelasku auton trailerista ei ollut mennyt ihan putkeen.  Veneen keula sojotti pystyssä auton perässä.  Siihen soppaan emme kuitenkaan enää sekaantuneet.

Huomiseksi on luvassa 5-7,5 sekuntimetrin tuulia.  Tarkoitus on lähteä aamusta matkaan.  Suunta on ylöspäin, päämäärä selviää matkan aikana.  

Kolme lähtöä Mörbylångasta ja vauhdikasta menoa

Maanantaina 7.7. heräsimme kello viisi valmiina aikaiseen lähtöön.  Säätiedotuksen mukaan tuulen oli voimistumassa iltaa kohden, joten halusimme päästä rantaan ennen sitä.  Kello kuusi starttasimme ja lähdimme moottorilla 8-9 sekuntimetrin vastatuuleen.  Tunnin ajon jälkeen kone alkoi keittää.  Nostimme purjeet ja käännyimme takaisin.  Satamassa poistimme koneesta edellispäivänä asennetun flektin ja varmuuden vuoksi myös lämminvesiboilerin moottorin jäähdytykierrosta.  Klo 8.30 lähdimme matkaan.

Kymmenen minuutin ajon jälkeen kone alkoi keittää taas, ja ei kun takaisin.  Tällä kertaa Jarmo huomasi, että jäähdytyssysteemissä on ilmaa.  Sen poisto oli helppo juttu, kunhan vika ensin löytyi.  Tässä vaiheessa emme alkaneet enää kiinnittää irrotettuja laitteita takaisin vaan jatkoimme matkaa.  Kello oli kymmenen.

Tämän kaiken säädön aikana tuuli oli heikentynyt ja muuttanut suuntaansa niin, että pääsimme mukavassa sivuvastaisessa purjehtimaan aina Kalmarin sillan alittavalle väylälle.  Ali menimme moottorilla, ja hyvä niin, sillä heti meidän perässä tuli tankkeri luotsiveneen ohjaamana, ja moottorilla pääsimme kätevästi pois alta.  Sillan jälkeen nostimme purjeet ja saimmekin seilata monta tuntia samalla halssilla kohti pohjoista.  Tuuli oli 7-10 m/s.  Neljän jälkeen saavuimme Jarmon karttaan merkitsemän saaristoreitin alkuun.  Koska tuuli ei osoittanut laantumisen merkkejä, päinvastoin, siirryimme saarten suojaan.  Moottorilla ajelimme suojaisia väyliä kohti etukäteen katsottuja satamapaikkoja.  Ensimmäinen paikka osoittautui pikkuruiseksi ja vähän epämääräiseksi.  Seuraava oli Påskallavik, johon rantauduimme.

                                                  Vinoa menoa

                                                             Tuulivoimaa

Satama on avoin pohjoisen ja idän välisille tuulille, joten kovin suojaisaa ei ollut.  Kiinnityimme poijuun ja menimme normaaliin tapaan keula edellä laituriin.  Pian kiinnittymisen jälkeen huomasimme, että sähköjohto ei ylety paikaltamme pistorasiaan.  Köysitempuilla siirsimme veneen paremmalle paikalle.  Sitten huomasimme, että takaa tulevat aallot iskivät veneen perään ja pitivät pahaa ääntä.  Jarmon huolellisella suunnittelulla ja köysisulkeisilla saimme veneen perän käännettyä kohti rantaa niin, ettemme manöövereissä vaaranteneet viereistä saksalaisvenettä.

Kaiken tämän jumppaamisen jälkeen menimme suihkuun.  Täällä suihku on aika karu viritys.  Hallitilassa on levyseinillä eristetty suihku- ja wc-tiloja.  Suihku menee päälle nappia painamalla.  Lämpötilasäätöä ei ole, ja vesi oli kuumaa.  Kun vaihtoehtoja ei ollut, niin peseytyihän siinä.  Ja sitten olikin ihan lämmin olo loppu illan.  Unta ei tarvinnut kauan odotella.

Mörbylånga, Satumaan paratiisi - ja ajatuksia matkan jatkosta

Mörbylångan satama ei sinällään ole kaunein näkemämme.  Altaan reunalla on vanhoja tehdashalleja ja varastorakennuksia.  Mutta jotenkin tämä viehättää, ehkä sekin vaikuttaa, että seutu muistuttaa veneemme kotisatamaa Taalintehdasta. Sielläkin vierassatama on teollisuushallien vieressä.  Kylä tässä ympärillä vaikutta hiljaiselta.  Illalla tosin jostain ravintolasta kantautui Springsteen-covereita tänne veneen kannelle.  Eipä häirinnyt sekään.

Tänään sunnuntaina 6.7. heräsimme lämpimään kesäaamuun.  Hellepäivä.  Veneemme on kiinnitetty aallonmurtajaan, jonka takana aukeaa aava meri.  Kalmar näkyy utuisena luoteessa.  Aivan veneemme vieressä on käynti meren puolelle uimalaiturille.  Siitä kävimmekin aamu-uinnilla.  Pohja on pitkälle matalaa hiekkapohjaa ja vesi kirkasta. Veden lämpötila oli kirpaiseva, mutta uintikelpoinen.  Eeva pesi aamulla pyykit huoltorakennuksen koneessa.  Nyt ne kuivuvat mantookivaijereissa.  Veneen kannella aurinkovarjon alla on mukava kirjoitella. Jarmo puuhailee veneessä varusteluhommia.  Ulkolämpötila on 30 astetta.  Kyllä nyt kelpaa!

Eilen illalla kaivoimme merikortit esille ja aloimme mittailla matkoja suhteessa käytettävissä olevaan aikaan sekä toiveisiin jatkon osalta.  Sen olemme päättäneet jo aluksi, että tulemme kotiin Jurmon kautta.  Koska kelit ovat olleet kovin vaihtelevia, eivätkä aina suotuisia, myös satamassaololle on varattava riittävästi aikaa.  Missään vaiheessa emme halua mennä riskillä emmekä kiireellä.  Nyt nautimme kaikessa rauhassa kesästä täällä Mörbylångassa ja sitten päätämme suunnan.  Voi olla, että Satumaan keula kääntyy seuraavaksi kohti pohjoista.

Mörbylångan kyläkeskusta

Sataman aallonmurtaja

Kalmarin sillan toiselle puolen

Myöhään venynyt ilta väsytti vielä aamusella, mutta päätimme jatkaa matkaa.  Ajattelimme torkkua veneessä vuoronperään.  Mutta ei se ihan niin mennyt.  Alkumatka oli vauhdikasta purjehdusta 4-6 m/s:n sivuvastaisessa.  Aallokko oli mitätöntä ja veneen keskinopeus liki seitsemän solmua.  Meno oli kunnon purjehdusta, Jarmo sääti purjeita ja Eeva oli pinnassa.  Ensimmäistä kertaa pärjäsimme osan matkaa t-paidoissa ilman takkia.  Pipoa ei tarvittu koko matkalla.

Kalmarin sillan ali johtaa hyvin merkitty väylä.  Veneitä tuli ja meni, mutta tungosta ei ollut.  Karttaplotteriin asennettu AIS-vastaanotin piipitti tuon tuostakin.  Täällä nimittäin myös useissa purjeveneissä on lähettävä AiS.  Meillä vastaanotin on säädetty hälyttämään, jos veneen kohtaaminen tulee olemaan lähempänä kuin 0,3 NM:n etäisyydellä.

Kalmarin silta (Öölannin silta) on yli kuusi kilometria pitkä.  Laivaväylän kohdalla alituskorkeus on 36 metriä.  Valmistuttuaan 1972 se oli Euroopan pisin silta aina siihen asti, kunnes vuonna 1998 valmistui Vasco da Gama -silta Portugaliin.  Kalmarin sillan alitus oli vaikuttava.  Tuntui, että nyt olemme tulleet kauas kotoa.

Sillan jälkeen keli muuttui.  Tuuli nousi liki kymmeneen sekuntimetriin, puuskissa kolmeentoista ja aallokko kasvoi.  Jarmo reivasi ison purjeen kakkosreiviin ja pienensi keulaa reilusti.  Silti matkavauhti oli kuuden ja seitsemän solmun välillä.    Tuuli tuli suoraan sivulta, idän puolelta.    Sillan alituskohta on mantereen puolella salmen länsirannalla, joten suuntasimme sopivassa tuulikulmassa kohti Öölannin rantaa aaltojen pienenemisen toivossa.  Ja kyllä ne siitä vähän laskivatkin, tuuli tosin ei.  Etelän puolella alkoi olla utuista.  Meno oli epämukavaa, eikä sään kehittymisestä voinut tietää.  Näin kovaa tuulta ei ennusteissa aamulla vielä ollut.  Olimme ajatelleet rantautua Degerhamnin pikkuruiseen satamaan 15 mailia Kalmarista etelään, mutta kymmenen mailia aiemmin kohdalle sattui mukavasti Mörbylångan satama, jota yksi kokenut suomalasipurjehtija Byxelkrokissa suositteli.  Kiinnityimme suojaisaan satamaan puoli kolmen aikoihin.

Ja mihin ihanuuteen saavuimmekaan.  Satama on pieni ja rauhallinen.  Meno täällä on verkkaista.  Venekunnat puuhailevat omiaan, monet näyttävät tekevän pyöräretkiä, illalla grillit kuumenevat aallonmurtajalla.  Tässä satamassa on Ruotsissa näkemistämme kirkkaasti parhaat sosiaalitilat - upouudet, kauniit ja siistit.  Ja ensimmäistä kertaa Ruotsin puolella wlan toimii.  Maksoimme heti kaksi yötä, mutta voi olla, että viivymme pidempäänkin.

Byxelkrok ja siitä etelään

Byxelkrokin puoteja

Vene-elo Byxelkrokissa oli keikkuvaa.  Tuulen suunta pysyi lounaassa, joten aallot ja tuuli pääsivät esteettä satamaan.  Välillä tuntui kuin olisi ollut pesukoneen rummussa.  Aallot paukuttivat ja läiskivät veneen kylkiä, ja huolellisesta kiinnityksestä huolimatta vene heilui sinne tänne.  Ensimmäisenä aamuna puoli kuuden aikaan Jarmo nousi ylös tarkistamaan, ettei viereisten veneiden mastot sotkeennu toisiinsa.  Samalla hän kiristi köysiä ja otti venettä kauemmaksi laiturista. Illalla satamaan tuli veneitä kovassa kelissä.  Laiturilla oli ihmisiä ottamassa vastaan ja auttamassa haasteellisessa rantautumisessa.

Satamassa oli kolme muuta suomalaista venettä.  Vaihdoimme kokemuksia ja saimme joitain hyviä vinkkejä vierassatamista sekä purjehtimisesta Kalmarsundissa.  Lauantaiaamuna puoli yhdeksän aikoihin jatkoimme matkaa.  Samaan aikaan satamasta lähti kaksi muuta purjeventtä.  Ja kisahan siitä tuli.  Niin aina.  Ihan rennot ja rauhalliset ihmiset alkavat viilata purjeiden säätöjä ja verrata nousukulmia.  Nytkin tuuli oli alle 4 m/s vastaan, ja niin sitä kryssittiin alhaisimmillaan parin solmun vauhdilla. Jossain vaiheessa sitten ensimmäinen luovuttaa ja käynnistää moottorin, ja muut perässä.  Matka jatkuu kauniisti jonossa, eikä kenelläkään ole enää kiire toisesta ohi.

Matka jatkui koneella.  Koneen pörinä ei harmittanut ollenkaan niin paljon, kun laitoimme Byxelkrokin ICA:sta ostetun Rockklassiker-levyn pauhaamaan.  Synniltähän se tuntui luonnon helmassa, mutta kun sitä konetta on kuunneltu jo ihan riittävästi.  Alkumatkan sinällään hauska kisa vei aikaa sen verran, että päätimme rantautua aiottua aikaisemmin.  Saavuimme Borgholmin satamaan neljän aikoihin.  Byxelkrokista tutun suomalaisveneen miehistö oli ottamassa köydet vastaan.

Borgholm on viehättävä pieni kaupunki.  Kävelymatkan päässä satamasta on Sollidenin linna, jonne kuninkaallinen perhe tulee 14.7. juhlimaan Victorian syntymäpäivää.  Juhlallisuuksien kannalta olimme siis kymmenen päivää etuajassa.  Ilma oli kesäinen ja melko lämmin.  Ihastelimme upeaa auringonlaskua suoraan veneen kannelta.  Ilta venyi seuraavan vuorokauden puolelle yhdessä naapuriveneen suomalaisten kanssa.

Borgholmin pääkatu

Kohti Öölantia

Visbyn satamassa

Lähtöä tekemässä Visbyn satama-altaassa. Satumaa on aika pieni tässä seurassa.

Sääennustuksissa oli lupailtu kovenevaa keliä keskiviikkoillasta alkaen.  Päätimme lähteä aikaisin liikkeelle.  Viereen tullut purjevene vähän hidasti lähtöämme, mutta sitkeästi herättelimme veneen miehistöä (kolme nuorta miestä), pääsimme irrottamaan veneemme ja lähdimme matkaan.

Tuuli oli koko matkan 2-7 sekuntimetrin välillä ja täysin vastainen.  Kone sai siis tehdä töitä.  Paikoin meri oli tyyni ja väreili vain vähän.  Otimme vuoronperään torkkuja, ohjailu hoidettiin autopilotin avustamana.  Keskellä merta meitä piristi todennäköisesti armeijan lentokone, joka pudotteli säännöllisin välein palavia raketteja, joiden tarkoitus on harhauttaa lämpöhakuisia ohjuksia.  Ne irtosivat koneesta hehkuvina, mutta sammuivat laskeutuessaan.  Pääsimme siis tämän matkaosuuden aikana sekä ruotsalaisen politiikan että sotilastoiminnan keskipisteeseen.

Tämän päivän luontohavainnot eivät sitten olleetkaan yhtä hauskoja kuin eilisen päivän hylkeet.  Lähtiessämme Visbyn satama-altaassa kellui kuollut joutsen.  Se oli sydäntäsärkevä näky.  Toinen havainto oli keskellä merta, kun ruskeita lautasen kokoisia läpäreitä kellui vedessä.  Ensimmäisenä tuli mieleen, että jokin laiva on tyhjentänyt septinsä siihen, mutta kun esiintymä vain jatkui ja jatkui, totesimme sen olevan jonkin levän kukintoa.

Matkan loppua kohti aallot kasvoivat, mutta pysyivät ihan kohtuullisina kuitenkin.  Määränpäämme oli Öölannin luoteiskulmalla Byxelkrok.  Satamaan tulo oli haastava voimistuneen lounaistuulen ja aallokon vuoksi.  Mastomerestä päätellen satama näytti aika täydeltä, mutta yksi vapaa poiju oli heti tuloaukon lähettyvillä aallonmurtajaa vasten.  Paikkaa vastapäätä jokin suurehko yhdysalus käynnisteli moottoreita.  Siinä tulojännityksessä Eeva ajatteli, että se vielä puutuisi, jos tuokin tuosta lähtisi samaan aikaan.  Ensimmäinen poijun nappausyritys epäonnistui, koska tuuli painoi meidät poijun päälle.  Jarmo peruutti heti, joten ongelmia ei tullut, piti vain tehdä yksi ylimääräinen kierros satama-altaasta, että pääsimme kiinnittymään poijuun tuulen alapuolelta.  Perässämme tullut trimaaraani odotti takanamme.  Ja silloin yhdysalus tööttäsi lähtönsä merkiksi.  Toinen yritys kuitenkin onnistui hyvin, ja laiturilla oli pari miestä vastaanottamassa köysiä ja naapuriveneessä yksi auttelemassa.  Tässä paikassa vene pitää kiinnittää melko kauas laiturista, koska satama on avoin lounaistuulille ja ne keikuttavat venettä.  Samoin tulevat ja lähtevät yhdysalukset saavat aikaan aaltoja.

Satama on oikein soma.  Täällä on rivissä punaisia mökkejä, joissa on ravintoloita, kauppoja sekä suihku- ym. tarpeelliset tilat.  Sää on kesäisen lämmin. Merellä sai vielä olla koko varustus päällä, mutta täällä maalla voi vähitellen siirtyä kesätamineisiin.  Tutkailemme täällä säätietoja ja suunnittelemme tulevia kohteita sen mukaan. 

Fårösund - Visby

Maanantaina, kesäkuun viimeisenä päivänä, vuokrasimme pyörät ja lähdimme Fårön saarelle polkemaan.  Lautta saareen lähtee aivan satamamme vierestä.  Jarmo luuli lähteneensä kevyelle muutaman kilometrin retkelle, joten hieman hän yllättyi, kun jonkin aikaa poljettuaan kuuli, että kohteeseen, venenaapureiden kehumaan ruokapaikkaan, on 17 kilometriä ja sama tietysti takaisin.  Saari oli kaunis, näkemisen arvoinen siis,  ja liikunta teki hyvää.

Tiistaiaamuna irrotimme köydet.  Meri oli peilityyni Gotlannin pääsaaren ja Fårön välisessä salmessa.  Tuuleton sää jatkui avomerelläkin.  Ajelimme moottorilla kaikessa rauhassa.  Muita veneilijöitäkään ei näkynyt, ainoastaa kolme hyljettä tuli peräjälkeen meitä vastaan.  Minnekähän ne olivat menossa?

Se on hylje.

Vähitellen tuuli virisi ja pääsimme purjehtimaan.  Raskaan ylityksen jälkeen palasi taas mieleen, mikä tässä hommassa viehättää.  Mukavaa purjehdusta kesti aikansa, sitten tuuli heikkeni vähitellen, ja käynnistimme moottorin.

Visbyn satamaan tulo oli vähän jännittävää ainakin toinen meistä ajatteli niin.  Sataman pääallas on perinteisesti tupaten täynnä käsittämättömän suuria ja kalliita veneitä, kauempana aallonmurtajalla tai Fiskehamnissa voi olla vapaita paikkoja.  Samoissa altaissa ovat myös risteilijöiden laiturit, joten niiden lähdöt ja tulot tuovat oman jännityksensä.  Meillä oli pieni aavistus, että Visbyssä on jokin tapahtumaviikko menossa, ja se lisäsi epävarmuutta siitä, mahdummeko sekaan.  Kun sitten pyörimme satama-altaassa näkemättä yhtään vapaata paikkaa, opaspoika pörähti kumiveneellä viereen.  Fiskehamnin suunnasta lähti juuri vene, ja poika meni selvittämään, miltä paikalta.  Ajelimme hissukseen perässä.  Viimein perimmäisen laiturin perimmäisessä kolkassa poika osoitti meille paikkaa toisen veneen kyljessä.  Se olikin ensimmäinen kerta, kun kiinnitymme toiseen veneeseen.  Homma meni hyvin ja olimme tyytyväisiä, kun paikka löytyi.

Eeva lähti sitten etsimään satamakonttoria. Yksi officen näköinen tulikin vastaan - sisään siis, ja toiseen kerrokseen asti.  Sepä olikin sitten ihan jokin virallinen Port Office isoille laivoille, joten Eeva jatkoi vähin äänin matkaa.  Satama-alueella oli karnevaalitunnelma.  Rannikkovartioston laiva esitteli tilojaan, sotilassoittokunta viritteli soittimiaan, puheita pidettiin, yhdessä kojussa moukaroitiin henkilöautoa, rokki soi.  Pienveneiden vastaanottotoimisto löytyi satama-altaan toisesta ääripäästä.  Asiat tulivat hoidettua ja samalla selvisi, että Visbyssä oli menossa Almedalen eli viikko, jolloin eri puolueiden poliitikot tulevat paikalle kampanjoimaan. Tällä kertaa tapahtuma on ollut erityisen suuri, koska nyt on Ruotsissa vaalivuosi.  Ja kyllä sitä humua riittikin pitkin Visbytä.  Illan tullen puolueväki näytti vetäytyvän yksityistilaisuuksiin varta vasten rakennettuihin tiloihin ja sisäpihoille, mutta kyllä väkeä riitti kaduillekin ja ravintoloihin.  Meitä alkoi väsy painaa ja menimme aikaisin nukkumaan.  Yöllä veneemme kylkeen tuli vielä yksi vene.