Maanantaina 7.7. heräsimme kello viisi valmiina aikaiseen lähtöön. Säätiedotuksen mukaan tuulen oli voimistumassa iltaa kohden, joten halusimme päästä rantaan ennen sitä. Kello kuusi starttasimme ja lähdimme moottorilla 8-9 sekuntimetrin vastatuuleen. Tunnin ajon jälkeen kone alkoi keittää. Nostimme purjeet ja käännyimme takaisin. Satamassa poistimme koneesta edellispäivänä asennetun flektin ja varmuuden vuoksi myös lämminvesiboilerin moottorin jäähdytykierrosta. Klo 8.30 lähdimme matkaan.
Kymmenen minuutin ajon jälkeen kone alkoi keittää taas, ja ei kun takaisin. Tällä kertaa Jarmo huomasi, että jäähdytyssysteemissä on ilmaa. Sen poisto oli helppo juttu, kunhan vika ensin löytyi. Tässä vaiheessa emme alkaneet enää kiinnittää irrotettuja laitteita takaisin vaan jatkoimme matkaa. Kello oli kymmenen.
Tämän kaiken säädön aikana tuuli oli heikentynyt ja muuttanut suuntaansa niin, että pääsimme mukavassa sivuvastaisessa purjehtimaan aina Kalmarin sillan alittavalle väylälle. Ali menimme moottorilla, ja hyvä niin, sillä heti meidän perässä tuli tankkeri luotsiveneen ohjaamana, ja moottorilla pääsimme kätevästi pois alta. Sillan jälkeen nostimme purjeet ja saimmekin seilata monta tuntia samalla halssilla kohti pohjoista. Tuuli oli 7-10 m/s. Neljän jälkeen saavuimme Jarmon karttaan merkitsemän saaristoreitin alkuun. Koska tuuli ei osoittanut laantumisen merkkejä, päinvastoin, siirryimme saarten suojaan. Moottorilla ajelimme suojaisia väyliä kohti etukäteen katsottuja satamapaikkoja. Ensimmäinen paikka osoittautui pikkuruiseksi ja vähän epämääräiseksi. Seuraava oli Påskallavik, johon rantauduimme.
Vinoa menoa
Tuulivoimaa
Satama on avoin pohjoisen ja idän välisille tuulille, joten kovin suojaisaa ei ollut. Kiinnityimme poijuun ja menimme normaaliin tapaan keula edellä laituriin. Pian kiinnittymisen jälkeen huomasimme, että sähköjohto ei ylety paikaltamme pistorasiaan. Köysitempuilla siirsimme veneen paremmalle paikalle. Sitten huomasimme, että takaa tulevat aallot iskivät veneen perään ja pitivät pahaa ääntä. Jarmon huolellisella suunnittelulla ja köysisulkeisilla saimme veneen perän käännettyä kohti rantaa niin, ettemme manöövereissä vaaranteneet viereistä saksalaisvenettä.
Kaiken tämän jumppaamisen jälkeen menimme suihkuun. Täällä suihku on aika karu viritys. Hallitilassa on levyseinillä eristetty suihku- ja wc-tiloja. Suihku menee päälle nappia painamalla. Lämpötilasäätöä ei ole, ja vesi oli kuumaa. Kun vaihtoehtoja ei ollut, niin peseytyihän siinä. Ja sitten olikin ihan lämmin olo loppu illan. Unta ei tarvinnut kauan odotella.
Kymmenen minuutin ajon jälkeen kone alkoi keittää taas, ja ei kun takaisin. Tällä kertaa Jarmo huomasi, että jäähdytyssysteemissä on ilmaa. Sen poisto oli helppo juttu, kunhan vika ensin löytyi. Tässä vaiheessa emme alkaneet enää kiinnittää irrotettuja laitteita takaisin vaan jatkoimme matkaa. Kello oli kymmenen.
Tämän kaiken säädön aikana tuuli oli heikentynyt ja muuttanut suuntaansa niin, että pääsimme mukavassa sivuvastaisessa purjehtimaan aina Kalmarin sillan alittavalle väylälle. Ali menimme moottorilla, ja hyvä niin, sillä heti meidän perässä tuli tankkeri luotsiveneen ohjaamana, ja moottorilla pääsimme kätevästi pois alta. Sillan jälkeen nostimme purjeet ja saimmekin seilata monta tuntia samalla halssilla kohti pohjoista. Tuuli oli 7-10 m/s. Neljän jälkeen saavuimme Jarmon karttaan merkitsemän saaristoreitin alkuun. Koska tuuli ei osoittanut laantumisen merkkejä, päinvastoin, siirryimme saarten suojaan. Moottorilla ajelimme suojaisia väyliä kohti etukäteen katsottuja satamapaikkoja. Ensimmäinen paikka osoittautui pikkuruiseksi ja vähän epämääräiseksi. Seuraava oli Påskallavik, johon rantauduimme.
Satama on avoin pohjoisen ja idän välisille tuulille, joten kovin suojaisaa ei ollut. Kiinnityimme poijuun ja menimme normaaliin tapaan keula edellä laituriin. Pian kiinnittymisen jälkeen huomasimme, että sähköjohto ei ylety paikaltamme pistorasiaan. Köysitempuilla siirsimme veneen paremmalle paikalle. Sitten huomasimme, että takaa tulevat aallot iskivät veneen perään ja pitivät pahaa ääntä. Jarmon huolellisella suunnittelulla ja köysisulkeisilla saimme veneen perän käännettyä kohti rantaa niin, ettemme manöövereissä vaaranteneet viereistä saksalaisvenettä.
Kaiken tämän jumppaamisen jälkeen menimme suihkuun. Täällä suihku on aika karu viritys. Hallitilassa on levyseinillä eristetty suihku- ja wc-tiloja. Suihku menee päälle nappia painamalla. Lämpötilasäätöä ei ole, ja vesi oli kuumaa. Kun vaihtoehtoja ei ollut, niin peseytyihän siinä. Ja sitten olikin ihan lämmin olo loppu illan. Unta ei tarvinnut kauan odotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti