Ruokavieraita Västervikissä
Torstaina saavuimme Västervikiin ja maanantaiaamuun odotimme sopivaa keliä jatkaa matkaa. Maanantaina 14.7. heräsimme ennen kuutta ja valmistauduimme lähtöön. Odottelupäivinä vene oli siivottu, pyykit pesty ja konetilan äänieristeet uusittu. Sunnuntai-iltana vielä tyhjensimme ja huuhdoimme vesitankit ennen täyttöä, merkitsimme karttaan vaihtoehtoiset reitit ja teimme matkasuunnitelmia.
Klo 7.20 lähdimme matkaan. Tuuli puhalsi vaatimattomat 5 m/s. Alkumatka meni moottorilla, mutta heti avoimelle merelle päästyämme nostimme purjeet. Päivän aikana oli monenlaista tuulta ja aaltoa. Koko matkan tuuli oli myötäinen tai sivumyötäinen. Voimakkuus vaihteli kahdesta yhteentoista sekuntimetriin. Aallon korkeus oli olemattomasta kahteen metriin pohjalta huipulle mitattuna. Menimme suurimman osan päivää saarten suojassa. Pahin röykytys oli seitsemän mailin mittaisella avomeriosuudella, jolloin mittasimme korkeimmat tuuli- ja aallonkorkeuslukemat. Viimeiset nelisen tuntia tulimme ihanassa myötäisessä kuuden, seitsemän solmun vauhtia mitättömässä aallokossa. Meillä oli välillä muutamia paikkoja, mihin olisimme voineet jäädä yöksi, mutta kun matka joutui, tulimme Arkösundiin asti. Päivämatka oli yli 50 mailia.
Avomeriosuuden olisimme voineet välttää valitsemalla suojaisan saaristoreitin. Kun suunnittelimme päivän purjehduksia, tämä pätkä jäi huomaamatta sen mutkaisuuden ja mataluuden vuoksi. Suurin osa perässämme tulleista veneistä valitsi sen. Kun me etenimme 1,5-2 metrin sivuaallokossa yli kymmenen metrin tuulessa, kävi mielessä, että olisi pitänyt olla tarkempi suunnitteluvaiheessa. Kun aavan reuna lähestyi jo, huomasimme veneen etupuolella, vähän sivulla jonkin mustan möykyn aaltojen päällä. Kun se tuli lähemmäs, huomasimme, että se on hylkeen kuono, ja aivan veneen vieressä. Näimme, että otuksella olivat silmät kiinni. Hylje nukkui. Juuri, kun olimme päässeet siitä ohi, se heräsi säpsähtäen jä sukelis pärskien syvyyksiin. Herätimme hylkeen. Siellä vellovassa aallokossa se oli nokosilla. Tätä emme olisi saaristoväylällä nähneet.
Toinen luontohavainto oli vähän aiemmin. Täällä on jonkin verran merimetsojen valtaamia saaria. Niissä puut ovat paljaita lehdistä ja oksilla istuu notkoniskaisia, mustia lintuja. Näimme saaren, joka oli vasta osaksi merimetsojen hallussa, puissa oli vielä vähän lehitä, mutta lohduton näky se oli. Saaren yläpuolella kaarteli merikotka. Metsot rääkyivät ja lentelivät ympäriinsä. Kotka laskeutui puun latvaan, seisoi siinä ja piti siipiään levällään. Se oli jotenkin majesteetillinen näky siinä rantarosvoja muistuttavien merimetsojen keskellä. Todennäköisesti roolit olivat kuitenkin toisin päin. Kotka oli saalistamassa metsojen pesillä.
Kello 17.30 kiinnityimme Arkösundin vierassatamaan. Paikkoja oli vielä hyvin jäljellä, vaikka oli jo alkuilta. Tällä reissulla meillä ei ole missään ollut vaikeuksia löytää laituripaikkaa. Aiempina kesinä olemme tottuneet siihen, että satamassa on oltava ajoissa, jos mielii saada paikan.
Jos sää sallii, matka jatkuu heti huomenissa. Silloin olisi mukava ehtiä jo Nynäshamniin, tuttuun satamaan kolmen vuoden takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti