Päätimme jäädä päiväksi Påskallavikiin, koska luvassa oli liian tuulinen päivä matkantekoon. Aamulla satamassa yöpynyt perinnepurjelaiva teki lähtöä. Juoksuköyden irrotus ei mennyt ihan toivotulla tavalla, vaan köysi teki solmun laiturin kiinnityslenkkiin. Miehistö heitti köyden mereen, ettei se temmo ja vaurioita venettä. Säntäsimme apuun. Käsivoimin solmu ei hievahtanutkaan. Eeva haki veneeltämme työkaluja, mutta solmu ei auennut niilläkään. Lopulta laivan miehistön jäsen tuli irrotuspuuhiin ja katkasi köyden. Laiva lähti matkaan.
Aamupäivällä sataman kioskia pitävä nainen neuvoi meille Påskallavikin nähtävyydet: paikallisen taiteilijan veistospiha ja entinen kivilouhimo. Lähdimme kävellen niitä katsomaan. Veistospiha oli varsin sympaattinen kahviloineen. Kivilouhos oli pieni omatoimimuseo, jossa ajelimme vähän kiskoilla kulkevalla kivenkuljetusvaunulla ja katselimme paikkoja. Paluumatkalla menimme syömään herttaiseen kestikievariin.
Sopisiko tämä tuuraamaan Miinan lehmiä?
Matkalla nähtyä. Vanha tulitikkurasian kansi?
Tyytyväisinä mukavasta retkestä palasimme satamaan. Ja siellä meitä olikin väkeä vastassa. Veneessämme oli kuulemma ongelma, sen perä hakkasi laituriin. Kuulosti huolestuttavalta. Pian kävi ilmi, ettei tilanne ole veneen osalta muuttunut mitenkään siitä, kun lähdimme. Vene osui aika-ajoin laituriin, mutta koska perässä on kumipuskurit, se ei haittannut. Tätä kyläläiset eivät olleet huomanneet. Kioskin pitäjä oli soittanut veistospihan kahvilaankin, että jos olisimme siellä, niin tulisimme hätiin. Ystävällistä huolenpitoa. Tuuli oli voimistunut aamun lukemista ja vene keikkui ikävästi poijupaikalla, joten päätimme siirtää sen kylkiparkkiin. Siirto vain ei tällä tuulella ollut aivan yksinkertainen toteuttaa. Jarmo mietti taas huolella liikut ja kävimme suunnitelman rauhassa läpi. Kauniisti pääsimme uudelle paikalle ja kiinnitimme veneen monilla köysillä ja heilumista rauhoittavilla virityksillä.
Kun veneemme oli turvallisesti sijoillaan, huomasimme, että sataman toisessa päässä moottoriveneen vesillelasku auton trailerista ei ollut mennyt ihan putkeen. Veneen keula sojotti pystyssä auton perässä. Siihen soppaan emme kuitenkaan enää sekaantuneet.
Huomiseksi on luvassa 5-7,5 sekuntimetrin tuulia. Tarkoitus on lähteä aamusta matkaan. Suunta on ylöspäin, päämäärä selviää matkan aikana.
Aamupäivällä sataman kioskia pitävä nainen neuvoi meille Påskallavikin nähtävyydet: paikallisen taiteilijan veistospiha ja entinen kivilouhimo. Lähdimme kävellen niitä katsomaan. Veistospiha oli varsin sympaattinen kahviloineen. Kivilouhos oli pieni omatoimimuseo, jossa ajelimme vähän kiskoilla kulkevalla kivenkuljetusvaunulla ja katselimme paikkoja. Paluumatkalla menimme syömään herttaiseen kestikievariin.
Kivilouhos
Tyytyväisinä mukavasta retkestä palasimme satamaan. Ja siellä meitä olikin väkeä vastassa. Veneessämme oli kuulemma ongelma, sen perä hakkasi laituriin. Kuulosti huolestuttavalta. Pian kävi ilmi, ettei tilanne ole veneen osalta muuttunut mitenkään siitä, kun lähdimme. Vene osui aika-ajoin laituriin, mutta koska perässä on kumipuskurit, se ei haittannut. Tätä kyläläiset eivät olleet huomanneet. Kioskin pitäjä oli soittanut veistospihan kahvilaankin, että jos olisimme siellä, niin tulisimme hätiin. Ystävällistä huolenpitoa. Tuuli oli voimistunut aamun lukemista ja vene keikkui ikävästi poijupaikalla, joten päätimme siirtää sen kylkiparkkiin. Siirto vain ei tällä tuulella ollut aivan yksinkertainen toteuttaa. Jarmo mietti taas huolella liikut ja kävimme suunnitelman rauhassa läpi. Kauniisti pääsimme uudelle paikalle ja kiinnitimme veneen monilla köysillä ja heilumista rauhoittavilla virityksillä.
Kun veneemme oli turvallisesti sijoillaan, huomasimme, että sataman toisessa päässä moottoriveneen vesillelasku auton trailerista ei ollut mennyt ihan putkeen. Veneen keula sojotti pystyssä auton perässä. Siihen soppaan emme kuitenkaan enää sekaantuneet.
Huomiseksi on luvassa 5-7,5 sekuntimetrin tuulia. Tarkoitus on lähteä aamusta matkaan. Suunta on ylöspäin, päämäärä selviää matkan aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti