Muutoksia matkasuunnitelmiin

Satumaa on edelleen Fårösundin venesataman laiturissa.  Pojat lensivät aamulla Helsinkiin (Visbystä suora lento!), koska arki kutsui jo.  Eeva ja Jarmo jatkavat tästä kahdestaan.  Alkuperäisen suunnitelman mukaan kesän tässä vaiheessa toivoimme olevamme Kööpenhaminan tienoilla, mutta tuulet päättivät toisin.  Aikataulumuutosten vuoksi olemme jättäneet Norjan pois suunnitelmistamme. Ehtisimme kyllä ihan hyvin vaikka Stavangeriin asti, mutta takaisin todennäköisesti emme tämän loman aikana.  Niinpä matkamme jatkuu edelleen etelän suuntaan mutta nyt rauhallisempaan tahtiin.  

Täällä Fårösundissa olemme vielä todennöisesti tiistaihin asti, ja sitten jatkamme matkaa.  Huomenna vuokraamme polkupyörät ja lähdemme venesataman vierestä lähtevällä lautalla salmen toiselle puolelle Fårön saarelle.  Saimme hyvät menovinkit naapuriveneen suomalaisilta, jotka ovat veneilleet näillä nurkilla jo useana vuonna.  

Saateltuamme pojat aamuvarhain bussipysäkille, aloimme järjestellä venettä, tehdä huoltohommia ja pestä pyykkiä.  Kiitos tehokkaan kuivausrummun, puhtaat pyykit ovat jo kaapissa.  Täällä nimittäin sataa taas.  Nyt on siis hyvä hetki kaivaa lomalukemiset esille, köllähtää sohvalle ja kuunnella sateen ropinaa veneen kattoon.  

Kuressaaresta Gotlantiin

Pitkälle yöhön jatkuneen purjehduksen jälkeen huilasimme keskiviikkopäivän Kuressaaressa.  Päivä oli poutainen ja siinä oli aavistus kesän lämmöstä.  Söimme kaupungilla ja kävimme käveleskelemässä linnan pihalla.  Kakkukahvit joimme vallihaudan reunalla soman kahvilan terassilla.  Illalla tutkimme säätietoja ja totesimme, että Gotlantiin olisi paras lähteä torstaina 26.6.

Aamulla tarkastimme säätiedot, söimme tukevan aamupalan, tankkasimme vettä ja polttoainetta, ja klo 12.40 lähdimme matkaan.  Aloitimme heti kolmen tunnin vahtivuorot.  Jarmo ja Riku aloittivat ulkona, Eeva ja Tomi olivat lepovuorossa.  Eeva valmisteli matkan ruokia, teki eväsleivät ja keitti teetä termariin.  Alkumatkan moottoroinnin jälkeen pääsimme purjehtimaan 5-7 sekuntimetrin myötätuulessa.  Aallokko oli olematonta.  Kun autopilotti ohjasi, vahtivuorossa pystyi lukemaan ja nauttimaan olosta ja ruoan teko onnistui ilman ylimääräisiä keikutuksia.  Myötätuulen ansiosta ulkonakin oli niin lämmintä, että pipot ja fleecet sai heittää hetkeksi pois.

Kun saavuimme Saarenmaan suojasta avomerelle, meno muuttui.  Aallokko kasvoi yli metrin korkeaksi ja tuuli oli sivuvastainen 6-7 m/s. Vene kulki hyvin kuuden solmun keskivauhtia.  Matka taittui, mutta puolet miehistöstä alkoi voida pahoin.  Neljäsosa jopa mietti, mitä kaikkea muuta paljon mukavampaa sitä ihminen voisi harrastaa.  Ulkona horisonttia tuijotellessa olo koheni.  Aurinko plumpsahti mereen klo 22.41.  Mutta taivas hehkui vielä pitkään sen jälkeen.

Yöllä ilma jäähtyi hyytävän kylmäksi.  Vahtivuorolaiset pukivat päälle kaiken, mitä löytyi, mutta silti paleli.  Veneen sisälle ei ollut mitään asiaa muuten kuin lepovuoroilla ja silloinkin oli heti mentävä vaaka-asentoon, ettei tulisi huono olo.  Onneksi oli varattuna pientä purtavaa ja eväsleipiä, koska ruoan tekoa ei voinut ajatellakaan.  Uni maistui vaihtelevasti, koko yön saldo oli jotakin kolmen ja viiden tunnin välillä.

Kun kymmeneltä Eeva ja Tomi kömpivät lepovuorosta vahtimaan, aurinko paistoi lämpimästi suoraan veneen takatilaan, meri oli lähes tyyni ja tuuli enää 4 m/s.  Aurinkovarjo oli viritetty tuulen puolelle suojaksi.  Vähitellen tuuli tyyntyi kokonaan.  Laskimme purjeet ja jäimme lillumaan tyyneen veteen.  Riku valmisti ruoan ja söimme sen kaikessa rauhassa.  Villasukat ja purjehdusvaatteet sai riisua pois.  Puolet miehistöstä jopa siirtyi sortsikauteen.  Sitten käynnistimme moottorin ja ajoimme Fårösundin venesatamaan.  Kiinnitimme mooring-köyden perjantaina 27.6. klo 12.40 samalle paikalle kuin kolme vuotta sitten.  Matkaan kului tasan 24 tuntia ruokataukoineen.

Sangrialasillisen ja suihkun jälkeen elämä alkoi taas voittaa ja lähdimme syömään läheiseen thai-ruokapaikkaan.  Se oli tuttu edelliseltä reissulta, eikä pettänyt odotuksia nytkään.  Ravintola on vaatimaton puitteiltaan, mutta ruoka on erinomaista. Pienen kävelyn jälkeen palasimme veneelle ja köllähdimme iltapäivälevolle täysien vatsojen viereen.  Matkan rasitukset alkoivat hiljalleen helpottaa.  

Haapsalusta Kuressaareen – purjehdusta hyvissä tuulissa

Tiistaina 24.6. klo 10.50 irrotimme köydet ja lähdimme matkaan.  Ajatuksena oli yöpyä Virtsussa tai Muhun saarella reilun 30 mailin päässä tai jatkaa Kuressaareen suoraan, jos matka tuntuu joutuvan. 

Alkumatkasta Haapsalun edustalla oli niin lämmintä, että purjehdustakkia ei fleecen päällä tarvinnut.  Pian takki kyllä puettiin päälle, mutta sää oli mukavan poutainen.  Kun pääsimme Haapsalun edustan kapeilta väyliltä ja olimme ohittaneet Rohukülan, alkoi reissun tähän mennessä paras purjehduslegi.  Tuuli oli myötäinen 6-8 m/s ja aallokko suoraan takaa, mikä tarkoitti sitä, että vene ei keikuttanut pahasti.  

Matkavauhti oli noin 7 solmua.  Ruoan laittokin onnistui hyvin, eikä edes sisällä veneessä tullut huonoa oloa.  Koska olosuhteet olivat näin mainiot ja vene kulki, ohitimme Virtsun ja Muhun ja jatkoimme kohti Kuressaarta.  Saarenmaan eteläpuolelle kääntyessämme tuuli kääntyi sivulle, mutta vei silti hyvin.  Illan tullen vähitellen tyyntyi ja määränpää alkoi ajallisesti etääntyä.  Siispä laitoimme koneen käyntiin, ja viimeiset nelisen tuntia menimmekin moottorilla. 

Kuressaareen johtaa kapea, matala väylä.  Kun saavuimme väylän suulle, oli pilvinen kesäyö jo pimentynyt. Plotterin ja IPadin avulla hyvin merkittyä reittiä oli kuitenkin helppo seurata.  Heti väylän alussa Eeva alkoi kiinnittää lepuuttajia veneen reunalle rantautumista varten.  Yhden lepuuttajan naru oli heikosti kiinni,  pallero putosi mereen ja naru jäi käteen.  Siitä sitten äkkikäännös takaisin, pojille huikkaus veneen sisälle, että haavia tarvitaan, ja leparia pyydystämään. Aallot veivät lepuuttajaa merkatun väylän ulkopuolelle, mutta ei auttanut.  Jarmo ohjasi palleron viereen ja Eeva haaveili.  Toisella yrittämällä saatiin saalis satimeen, eikä tullut pohjakosketusta.  Matka jatkui. 

Lähempänä satamaa väylää on syvennetty niin, että ruoppausjäte on valleina väylän molemmin puolin.  Kun saavuimme vallien väliin, alkoi pimeässä karmea lokkien rääyntä.  Lintuja istui valleilla, ui vedessä ja lenteli yläpuolellamme.  Oli vähän aavemainen tunnelma.  Kello oli tasan kaksitoista.

Satama-altaassa taskulampuilla viestitellen, Eeva keulassa ja Jarmo perässä ohjaamassa, löysimme sopivan laituripaikan ja kiinnitimme veneen hissunkissun.  Satamakonttori oli jo kiinni, mutta kahvilanpitäjät neuvoivat tarvittavat vessakoodit ja toivottelivat tervetulleeksi aamupuurolle kahvilaan.  Me menimme nukkumaan.

Juhannusaatto Haapsalussa

Maanantain pidimme välipäivän purjehduksesta.  Päivä sattui olemaan Virossa juhannusaatto.  Alla Rikun kirjoittama lokikirjan teksti päivän kulusta:

”Pikkuhiljaa heräiltyämme yhdeksän jälkeen söimme rauhallisen aamupalan (kevyen).  Lähdimme kahdentoista aikoihin katsomaan Haapsalun kaupunkia (kylää?) ja ostamaan ruokaa.  Matkalla markettiin pistäydyimme paikallisessa turistiraflassa seljankakeitolla ja tuopilla.  Jarmo sai übermageen jalkapallolasin kaupan päälle, ja koko lysti maksoi reippaat 14 euroa.

Supermarketista mukaan irtosi noin tonnin verran ruokaa ja juomaa, mutta smetanaa ei pitkällisistä etsinnöistä huolimatta löytynyt.  Borschkeitot on siis nautittava jogurtilla.  Ostosvuoren lastasimme taksiin, jolla hurautimme takas satamaan.

Eeva ja Jarmo takertuivat suistaan naapuripaatin miehistöön, minkä aikana ravintola, johon olimme aikeissa mennä illastamaan, oli ehtinyt mennä konkurssiin, ja ravintola, johon emme olleet olleet menossa oli sulkenut keittiönsä.  Päädyimme pelaamaan korttia parin tunnin ajan odotellessamme, että ravintolan juhannusgrilli saataisiin lämpimäksi.  Tuopin, irish coffeen ja breezerin jälkeen saimmekin viimein syödäksemme maailman keskinkertaisinta grillilihaa.

Edellisen jännitysnäytelmän jälkeen päättelimme, että lienee paras painua saunaan, joten se tehtiin.  Eeva ja Jarmo saivat pelattua Monument Valleyn loppuun, ja näköetäisyydellä juhlivat kirkonpolttaja-moottorijengiläiset olivat kasanneet kokkonsa aivan liian kauas lähirakennuksista.  Juhannusmusiikki pauhasi aamuyöhön, muttei niin kovaa, että sen olisi kuullut korvatulppien läpi.”

Tuulta ja aallokkoa

Lähdimme matkaan Taalintehtaalta torstaina 19.6. klo 14.40.  Ennustetut tuulet olivat yli kymmentä sekuntimetriä, joten arvelimme, että aavalle ei välttämättä olisi vielä asiaa.  Kun  saavuimme vanhaa jäänmurtajaväylää Örön ulosmenoaukon kohdalle, tuuli oli jo 14 m/s. Aallokko kasvoi ja oli ikävästi terävää ja lyhyttä.  Päätimme mennä suojaisaan luonnonsatamaan nukkumaan yön yli ja tekemään sitten uusia suunnitelmia reitin suhteen.

Aamulla merisään mukaan tuuli oli vähän laantunut ja aallokkokin maltillisempaa. Lähdimme Södra Benskärin ankkuripaikasta kohti Örötä ja avomerta klo 11 aikaan.  Aallokko oli nyt loivempaa ja tuulikin vain 6-8 m/s. Matka alkoi mukavasti sivutuulessa purjehtien.  Kun parin tunnin purjehtimisen jälkeen tulimme saarten suojasta avomeren puolelle, länsipuolelta lähestyi tumma pilvirintama.  Se toi mukanaan rankkaa sadetta ja puuskittaisen tuulen, max 12 m/s.  Ennen sadetta olimme ihailleet kaakossa näkynyttä Bengtskärin komeaa majakkaa.  Sateessa sitä tuskin näkyi.  Kuuro meni onneksi aika pian ohi.  Sen jälkeen tuulikin laantui 5-6 sekuntimetriin, mutta aallokko oli yli metristä.  Se teki osalle miehistöä (ainakin neljäsosalle) huonon olon. Vähitellen tuuli laantui lähes kokonaan ja oli laitettava kone käyntiin.  Loppumatka menikin sitten konevoimin.  Tuuli kyllä virisi vähän, mutta korkea aallokko olisi syönyt vauhdin olemattomaksi.  Koneella sen sijaan teimme Satumaan nopeusennätyksen, 9,3 solmua alamäkeen.

Kahdentoista tunnin keikutuksen jälkeen saavuimme Dirhamin satamaan.  Satama on lähinnä ankea, teollisuushallin takapihaa muistuttava ympäristö, mutta nyt se oli kaikin puolin mainio.  Vastaanotto oli ylen ystävällinen, suihkut ja wc-tilat oli uusittu sitten viime reissun ja rantabaarista sai olutta.  Me söimme vatsamme täyteen ja menimme nukkumaan.

Aamulla matka jatkui kohti Haapsalua.  Purjehdussää oli mainio.  Kuuden sekuntimetrin sivuvastaisessa etenimme reippaasti kohti Haapsaluun johtavaa väylää.  Tuuli ei kuljettanut meitä enää kapean väylän suunnassa, joten loppumatka meni moottorilla.  Vaikka yritimme olla nopeita, saderintama saavutti meidät ennen kuin tulimme satamaan.

Haapsalussa on viime kesänä avattu uusi marina vanhan vierassataman ja kalastusalusten laiturin välissä.  Tällä säällä satamassa oli paljon tilaa.  Paikallinen veneilijä autteli meidät laituriin ja antoi opastuksen sataman käytäntöihin, lainasi adapterinkin meidän Taalintehtaalle jääneen tilalle.  Pääsimme kivasti kylkiparkkiin uuden laiturin päähän.  Satamanhoitaja esitteli uudet tilat ja laittoi meille saunan lämpiämään.  Ilta kului saunoen, syöden ja huilaten.  Riku ja Tomi kävivät katsastamassa tilanteita kylillä.  Huomenna menemme Haapsalun kierrokselle koko porukalla ja vietämme välipäivän.  Tiistaina olisi suunnitelmissa lähteä kohti Kuressaarta yhden pysähdyksen taktiikalla.  Lupaavat keskiviikosta alkaen aurinkoista Saarenmaalle.

Matkalla Dirhamiin.  Isoja aaltoja oli vaikea saada kuviin, mutta tästä ne tuli ja tuonne ne meni.

 Dirham, ihana Dirham.

Mukavaa menoa Dirhamista Haapsaluun.  Joskus tätä väliä on menty uikkarit päällä, tänään valttia oli kerrospukeutuminen.

Varustautumista ja valmisteluja

Satumaan varustelu Norjan matkaa varten alkoi jo hyvissä ajoin talvella.  Eeva kävi suorittamassa rannikkolaivurin radiotutkinnon, Jarmolla se on suoritettu jo pari vuotta sitten.  Ensimmäiset hankinnat teimme Helsingin venemessuilta ja sen jälkeen ostoslistaa on lyhennetty monella kauppareissulla.  Vene laskettiin vesille 28.4., jonka jälkeen pääsimme tekemään tarvittavia valmisteluja paikan päällä: AIS-vastaanottimen asennus, akkukapasiteetin lisäys, akkulaturin vaihto parempaan, keula- ja perävalojen uusiminen sekä yhtä ja toista pientä viilausta.  Sähkön tuottoa turvaamaan hankittiin aggregaatti.   Kun reissuun lähtöön on reilu viikko aikaa, vielä muutama pieni työ odottaa tekijäänsä, tosin kaikki välttämätön lienee veneen osalta valmiina.

Matkan on suunniteltu alkavan juhannusaattona Taalintehtaan vierassatamasta.  Jos sää sallii, varaudumme purjehtimaan muutaman vuorokauden yhtä soittoa.  Silloin määränpäänä voisi olla Bornholm.  Jos tuuli ei suosi tai matkanteko alkaa muuten tökkiä, muutamme suunnitelmia tilanteen mukaan.  Tähän asti pisin yhtäjaksoinen purjehduksemme kesti 26 tuntia, joten tämä on meille aivan uutta.  Haluamme päästä kokeilemaan vahtivuoroilla etenemistä ja yöpurjehdusta useamman yön peräkkäin sekä samalla säästää aikaa matkan kaukaisempiin kohteisiin. Koko reissuun aikaa on varattu kuutisen viikkoa.

Alkukesän veneilyviikonloput ovat olleet lähinnä asennus- ja varustelureissuja.  Viime viikonloppuna ehdimme vähän huilatakin.  Samalla testailimme yhtä kevään hankintaa, josta kuva alla.  Makkarat ja pihvit kypsyivät, grillin kylki pysyi viileänä.