Myöhään venynyt ilta väsytti vielä aamusella, mutta päätimme jatkaa matkaa. Ajattelimme torkkua veneessä vuoronperään. Mutta ei se ihan niin mennyt. Alkumatka oli vauhdikasta purjehdusta 4-6 m/s:n sivuvastaisessa. Aallokko oli mitätöntä ja veneen keskinopeus liki seitsemän solmua. Meno oli kunnon purjehdusta, Jarmo sääti purjeita ja Eeva oli pinnassa. Ensimmäistä kertaa pärjäsimme osan matkaa t-paidoissa ilman takkia. Pipoa ei tarvittu koko matkalla.
Kalmarin sillan ali johtaa hyvin merkitty väylä. Veneitä tuli ja meni, mutta tungosta ei ollut. Karttaplotteriin asennettu AIS-vastaanotin piipitti tuon tuostakin. Täällä nimittäin myös useissa purjeveneissä on lähettävä AiS. Meillä vastaanotin on säädetty hälyttämään, jos veneen kohtaaminen tulee olemaan lähempänä kuin 0,3 NM:n etäisyydellä.
Kalmarin silta (Öölannin silta) on yli kuusi kilometria pitkä. Laivaväylän kohdalla alituskorkeus on 36 metriä. Valmistuttuaan 1972 se oli Euroopan pisin silta aina siihen asti, kunnes vuonna 1998 valmistui Vasco da Gama -silta Portugaliin. Kalmarin sillan alitus oli vaikuttava. Tuntui, että nyt olemme tulleet kauas kotoa.
Sillan jälkeen keli muuttui. Tuuli nousi liki kymmeneen sekuntimetriin, puuskissa kolmeentoista ja aallokko kasvoi. Jarmo reivasi ison purjeen kakkosreiviin ja pienensi keulaa reilusti. Silti matkavauhti oli kuuden ja seitsemän solmun välillä. Tuuli tuli suoraan sivulta, idän puolelta. Sillan alituskohta on mantereen puolella salmen länsirannalla, joten suuntasimme sopivassa tuulikulmassa kohti Öölannin rantaa aaltojen pienenemisen toivossa. Ja kyllä ne siitä vähän laskivatkin, tuuli tosin ei. Etelän puolella alkoi olla utuista. Meno oli epämukavaa, eikä sään kehittymisestä voinut tietää. Näin kovaa tuulta ei ennusteissa aamulla vielä ollut. Olimme ajatelleet rantautua Degerhamnin pikkuruiseen satamaan 15 mailia Kalmarista etelään, mutta kymmenen mailia aiemmin kohdalle sattui mukavasti Mörbylångan satama, jota yksi kokenut suomalasipurjehtija Byxelkrokissa suositteli. Kiinnityimme suojaisaan satamaan puoli kolmen aikoihin.
Ja mihin ihanuuteen saavuimmekaan. Satama on pieni ja rauhallinen. Meno täällä on verkkaista. Venekunnat puuhailevat omiaan, monet näyttävät tekevän pyöräretkiä, illalla grillit kuumenevat aallonmurtajalla. Tässä satamassa on Ruotsissa näkemistämme kirkkaasti parhaat sosiaalitilat - upouudet, kauniit ja siistit. Ja ensimmäistä kertaa Ruotsin puolella wlan toimii. Maksoimme heti kaksi yötä, mutta voi olla, että viivymme pidempäänkin.
Kalmarin sillan ali johtaa hyvin merkitty väylä. Veneitä tuli ja meni, mutta tungosta ei ollut. Karttaplotteriin asennettu AIS-vastaanotin piipitti tuon tuostakin. Täällä nimittäin myös useissa purjeveneissä on lähettävä AiS. Meillä vastaanotin on säädetty hälyttämään, jos veneen kohtaaminen tulee olemaan lähempänä kuin 0,3 NM:n etäisyydellä.
Kalmarin silta (Öölannin silta) on yli kuusi kilometria pitkä. Laivaväylän kohdalla alituskorkeus on 36 metriä. Valmistuttuaan 1972 se oli Euroopan pisin silta aina siihen asti, kunnes vuonna 1998 valmistui Vasco da Gama -silta Portugaliin. Kalmarin sillan alitus oli vaikuttava. Tuntui, että nyt olemme tulleet kauas kotoa.
Sillan jälkeen keli muuttui. Tuuli nousi liki kymmeneen sekuntimetriin, puuskissa kolmeentoista ja aallokko kasvoi. Jarmo reivasi ison purjeen kakkosreiviin ja pienensi keulaa reilusti. Silti matkavauhti oli kuuden ja seitsemän solmun välillä. Tuuli tuli suoraan sivulta, idän puolelta. Sillan alituskohta on mantereen puolella salmen länsirannalla, joten suuntasimme sopivassa tuulikulmassa kohti Öölannin rantaa aaltojen pienenemisen toivossa. Ja kyllä ne siitä vähän laskivatkin, tuuli tosin ei. Etelän puolella alkoi olla utuista. Meno oli epämukavaa, eikä sään kehittymisestä voinut tietää. Näin kovaa tuulta ei ennusteissa aamulla vielä ollut. Olimme ajatelleet rantautua Degerhamnin pikkuruiseen satamaan 15 mailia Kalmarista etelään, mutta kymmenen mailia aiemmin kohdalle sattui mukavasti Mörbylångan satama, jota yksi kokenut suomalasipurjehtija Byxelkrokissa suositteli. Kiinnityimme suojaisaan satamaan puoli kolmen aikoihin.
Ja mihin ihanuuteen saavuimmekaan. Satama on pieni ja rauhallinen. Meno täällä on verkkaista. Venekunnat puuhailevat omiaan, monet näyttävät tekevän pyöräretkiä, illalla grillit kuumenevat aallonmurtajalla. Tässä satamassa on Ruotsissa näkemistämme kirkkaasti parhaat sosiaalitilat - upouudet, kauniit ja siistit. Ja ensimmäistä kertaa Ruotsin puolella wlan toimii. Maksoimme heti kaksi yötä, mutta voi olla, että viivymme pidempäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti