Kuressaaresta Gotlantiin

Pitkälle yöhön jatkuneen purjehduksen jälkeen huilasimme keskiviikkopäivän Kuressaaressa.  Päivä oli poutainen ja siinä oli aavistus kesän lämmöstä.  Söimme kaupungilla ja kävimme käveleskelemässä linnan pihalla.  Kakkukahvit joimme vallihaudan reunalla soman kahvilan terassilla.  Illalla tutkimme säätietoja ja totesimme, että Gotlantiin olisi paras lähteä torstaina 26.6.

Aamulla tarkastimme säätiedot, söimme tukevan aamupalan, tankkasimme vettä ja polttoainetta, ja klo 12.40 lähdimme matkaan.  Aloitimme heti kolmen tunnin vahtivuorot.  Jarmo ja Riku aloittivat ulkona, Eeva ja Tomi olivat lepovuorossa.  Eeva valmisteli matkan ruokia, teki eväsleivät ja keitti teetä termariin.  Alkumatkan moottoroinnin jälkeen pääsimme purjehtimaan 5-7 sekuntimetrin myötätuulessa.  Aallokko oli olematonta.  Kun autopilotti ohjasi, vahtivuorossa pystyi lukemaan ja nauttimaan olosta ja ruoan teko onnistui ilman ylimääräisiä keikutuksia.  Myötätuulen ansiosta ulkonakin oli niin lämmintä, että pipot ja fleecet sai heittää hetkeksi pois.

Kun saavuimme Saarenmaan suojasta avomerelle, meno muuttui.  Aallokko kasvoi yli metrin korkeaksi ja tuuli oli sivuvastainen 6-7 m/s. Vene kulki hyvin kuuden solmun keskivauhtia.  Matka taittui, mutta puolet miehistöstä alkoi voida pahoin.  Neljäsosa jopa mietti, mitä kaikkea muuta paljon mukavampaa sitä ihminen voisi harrastaa.  Ulkona horisonttia tuijotellessa olo koheni.  Aurinko plumpsahti mereen klo 22.41.  Mutta taivas hehkui vielä pitkään sen jälkeen.

Yöllä ilma jäähtyi hyytävän kylmäksi.  Vahtivuorolaiset pukivat päälle kaiken, mitä löytyi, mutta silti paleli.  Veneen sisälle ei ollut mitään asiaa muuten kuin lepovuoroilla ja silloinkin oli heti mentävä vaaka-asentoon, ettei tulisi huono olo.  Onneksi oli varattuna pientä purtavaa ja eväsleipiä, koska ruoan tekoa ei voinut ajatellakaan.  Uni maistui vaihtelevasti, koko yön saldo oli jotakin kolmen ja viiden tunnin välillä.

Kun kymmeneltä Eeva ja Tomi kömpivät lepovuorosta vahtimaan, aurinko paistoi lämpimästi suoraan veneen takatilaan, meri oli lähes tyyni ja tuuli enää 4 m/s.  Aurinkovarjo oli viritetty tuulen puolelle suojaksi.  Vähitellen tuuli tyyntyi kokonaan.  Laskimme purjeet ja jäimme lillumaan tyyneen veteen.  Riku valmisti ruoan ja söimme sen kaikessa rauhassa.  Villasukat ja purjehdusvaatteet sai riisua pois.  Puolet miehistöstä jopa siirtyi sortsikauteen.  Sitten käynnistimme moottorin ja ajoimme Fårösundin venesatamaan.  Kiinnitimme mooring-köyden perjantaina 27.6. klo 12.40 samalle paikalle kuin kolme vuotta sitten.  Matkaan kului tasan 24 tuntia ruokataukoineen.

Sangrialasillisen ja suihkun jälkeen elämä alkoi taas voittaa ja lähdimme syömään läheiseen thai-ruokapaikkaan.  Se oli tuttu edelliseltä reissulta, eikä pettänyt odotuksia nytkään.  Ravintola on vaatimaton puitteiltaan, mutta ruoka on erinomaista. Pienen kävelyn jälkeen palasimme veneelle ja köllähdimme iltapäivälevolle täysien vatsojen viereen.  Matkan rasitukset alkoivat hiljalleen helpottaa.