Haapsalusta Kuressaareen – purjehdusta hyvissä tuulissa

Tiistaina 24.6. klo 10.50 irrotimme köydet ja lähdimme matkaan.  Ajatuksena oli yöpyä Virtsussa tai Muhun saarella reilun 30 mailin päässä tai jatkaa Kuressaareen suoraan, jos matka tuntuu joutuvan. 

Alkumatkasta Haapsalun edustalla oli niin lämmintä, että purjehdustakkia ei fleecen päällä tarvinnut.  Pian takki kyllä puettiin päälle, mutta sää oli mukavan poutainen.  Kun pääsimme Haapsalun edustan kapeilta väyliltä ja olimme ohittaneet Rohukülan, alkoi reissun tähän mennessä paras purjehduslegi.  Tuuli oli myötäinen 6-8 m/s ja aallokko suoraan takaa, mikä tarkoitti sitä, että vene ei keikuttanut pahasti.  

Matkavauhti oli noin 7 solmua.  Ruoan laittokin onnistui hyvin, eikä edes sisällä veneessä tullut huonoa oloa.  Koska olosuhteet olivat näin mainiot ja vene kulki, ohitimme Virtsun ja Muhun ja jatkoimme kohti Kuressaarta.  Saarenmaan eteläpuolelle kääntyessämme tuuli kääntyi sivulle, mutta vei silti hyvin.  Illan tullen vähitellen tyyntyi ja määränpää alkoi ajallisesti etääntyä.  Siispä laitoimme koneen käyntiin, ja viimeiset nelisen tuntia menimmekin moottorilla. 

Kuressaareen johtaa kapea, matala väylä.  Kun saavuimme väylän suulle, oli pilvinen kesäyö jo pimentynyt. Plotterin ja IPadin avulla hyvin merkittyä reittiä oli kuitenkin helppo seurata.  Heti väylän alussa Eeva alkoi kiinnittää lepuuttajia veneen reunalle rantautumista varten.  Yhden lepuuttajan naru oli heikosti kiinni,  pallero putosi mereen ja naru jäi käteen.  Siitä sitten äkkikäännös takaisin, pojille huikkaus veneen sisälle, että haavia tarvitaan, ja leparia pyydystämään. Aallot veivät lepuuttajaa merkatun väylän ulkopuolelle, mutta ei auttanut.  Jarmo ohjasi palleron viereen ja Eeva haaveili.  Toisella yrittämällä saatiin saalis satimeen, eikä tullut pohjakosketusta.  Matka jatkui. 

Lähempänä satamaa väylää on syvennetty niin, että ruoppausjäte on valleina väylän molemmin puolin.  Kun saavuimme vallien väliin, alkoi pimeässä karmea lokkien rääyntä.  Lintuja istui valleilla, ui vedessä ja lenteli yläpuolellamme.  Oli vähän aavemainen tunnelma.  Kello oli tasan kaksitoista.

Satama-altaassa taskulampuilla viestitellen, Eeva keulassa ja Jarmo perässä ohjaamassa, löysimme sopivan laituripaikan ja kiinnitimme veneen hissunkissun.  Satamakonttori oli jo kiinni, mutta kahvilanpitäjät neuvoivat tarvittavat vessakoodit ja toivottelivat tervetulleeksi aamupuurolle kahvilaan.  Me menimme nukkumaan.